baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2018copyright christoph hase

Salamajärven kansallispuisto, Suomi – Koirajoen aarnialue

 

Suurin osa 62 km2 suuruisesta kansallispuistosta on suota ja entistä talousmetsää, mutta jo vuonna 1912 suojellulle 4,6 km2 suuruiselle Koirajoen aarnialueelle ei nykyaikainen metsätalous ole yltänyt; kyseessä on yksi Keski-Suomen vanhimmista metsistä1.

 

Aarnialueella on paljon avointa männikköä, suota ja soista metsää. Kuusimetsää on vähemmän. Mänty (Opens internal link in current windowPinus sylvestris) on valtapuu. Euroopankuusta (Opens internal link in current windowPicea abies) ja raudus- (Opens internal link in current windowBetula pendula) ja hieskoivua (Opens internal link in current windowBetula pubescens) on myös runsaasti. Yhteensä puulajeja on kymmenkunta. Koivut voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa. Aiempien kulojen jäljiltä tulta paremmin kestävä mänty on valtapuuna myös monilla kosteammilla kasvupaikoilla, joita varjonsietäjä2 kuusi parhaillaan valloittaa. Metsä on kohtuullisen niukkapuustoista. Aarnialueen korkeimmat puut (kuuset) ovat hieman yli 30-metrisiä. Aarnialue sijaitsee noin 170 metrin korkeudella; korkeuserot ovat pieniä. Vuoden keskilämpötila on 2,1 °C ja sademäärä noin 570 mm 3.

 

Aarnialue on puiston koillinen ”uloke”. Hirvaan kierros -niminen polku kulkee osan matkastaan aarnialueen läpi. Polun ulkopuolella metsä on osittain helppokulkuista mutta paikoin on myös sammalten peittämää kivikkoa. Suot vaikeuttavat tietenkin myös liikkumista. Aarnialueella ei ole telttailumahdollisuutta; muualla kansallispuistossa voi telttailla merkityillä paikoilla ja puiston ulkopuolella tietenkin jokamiehen oikeuksilla missä tahansa. Helpointa on aloittaa Perho–Kinnula -tieltä, jonka varteen auton voi jättää. Kansallispuisto liittyy eteläpäässään Opens internal link in current windowSalamanperän luonnonpuistoon.

 

Lähteet:

 

1       Karvinen, T. (2017): Kansallispuistot: maamme luonnon helmet. Docendo.

2       Nikolov, N & Helmisaari, H. (1992): Silvics of the circumpolar boreal forest tree species. Teoksessa Shugart, H. H. ym. (toim.): A Systems Analysis of the Global Boreal Forest, s.1384. Cambridge.

3       https://en.climate-data.org/

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.luontoon.fi/salamajarvi

 

Valoista harvaa mäntymetsää (Pinus sylvestris). Myös tuuheahavuisia euroopankuusia (Picea abies) ja rauduskoivuja (Betula pendula). Kenttäkerroksessa mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja kanervaa (Calluna vulgaris).
Vanha, suuri mänty (Pinus sylvestris). Takana mäntyjä, tuuheahavuisia euroopankuusia (Picea abies) ja valkorunkoisia koivuja (Betula).
Mänty (Pinus sylvestris, punertava ylempi runko), euroopankuusi (Picea abies, tummanvihreät havut) ja rauduskoivu (Betula pendula).
Tuoretta euroopankuusi (Picea abies) -valtaista metsää. Yksi hoikka hieskoivu (Betula pubescens) kuolleen puun takana, valkorunkoisia rauduskoivuja (Betula pendula), 2 haapaa (Populus tremula, kuolleesta puusta seuraava vasemmalle ja yläkeskioikealla) ja keskellä pensasmainen harmaaleppä (Alnus incana). 32,6-metrinen kuusi keskioikealla.
Suuret männyt (Pinus sylvestris, keskellä edessä ja takana) ovat selviytyneet menneistä kuloista. Nyt tämän kostean metsän valtapuina ovat nuoret hieskoivut (Betula pubescens). Myös haapa (Populus tremula, iso puu keskioikealla) ja pensasmaista harmaaleppäää (Alnus incana).
Euroopankuusi (Picea abies) -valtainen korpi. Myös haapa (Populus tremula, karkeakaarnaiset rungot taustalla) ja hieskoivu (Betula pubescens, hilseilevä kaarna). Kenttäkerroksessa metsäkortetta (Equisetum sylvaticum).
Suolla kitukasvuista mäntyä (Pinus sylvestris) ja hieskoivua (Betula pubescens). Taustalla mäntymetsää.
Hirvilammennevalla kitukasvuista mäntyä (Pinus sylvestris). Taustalla mäntymetsää, jossa joitakin tummanvihreitä euroopankuusia (Picea abies) ja koivuja (Betula).