baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Tämän 13 km ² suuruisen puiston metsistä suurin osa on kasvanut ilman havaittavaa ihmisen vaikutusta ¹ ; siten nämä metsät muodostavat eteläisen Suomen suurimman aarniometsän.

Ennen kuin metsäpaloja alettiin säännönmukaisesti sammuttaa, metsäpalot ovat olleet yleisiä; kulojen väli on ollut Keski-Suomessa keskimäärin 50–120 vuotta ² . Viimeinen kulo Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli vuonna 1921 ¹ . Kulojen alkuperä on kuitenkin yleensä ollut ihmistoiminnassa; etenkin 1500-luvun lopulla alkaneella ja 1800-luvun puoliväliin jatkuneella ajanjaksolla kulotiheys oli huomattavasti luonnollista suurempi ³ . Luonnollinen metsäpalojen välinen aika on ollut 200–500 vuotta ³ , ja pienaukkodynamiikka sekä pintakulot ovat olleet vallitseva häiriödynamiikka toisin kuin esim. Länsi-Siperiassa ja Keski-Kanadassa (katso Prince Albert kansallispuisto ), missä voimakkaat latvapalot ovat vallitsevia ⁴ .

Mänty ( Pinus sylvestris ) ja euroopankuusi ( Picea abies ) vallitsevat Pyhä-Häkissä. Mänty on läsnä kaikkialla soista kuivimmille kankaille; se kestää Euraasian boreaalisista puulajeista kaikkein parhaiten kuivuutta ja ravinneköyhää maaperää ⁵ , ja isojen mäntyjen paksu kaarna suojaa niitä tulelta ⁴ . Kuivilla mailla se säilyttää valta-asemansa, mutta kulojen puutteessa tulelle herkkä varjonsietäjä ⁵ kuusi valloittaa parhaillaan tuoreita kankaita. Synkät kuusikot luovat voimakkaan kontrastin valoisille männiköille. Muut puiston suuret puut ovat rauduskoivu ( Betula pendula ), hieskoivu ( B. pubescens ), haapa ( Populus tremula ) ja muutamilla kosteilla paikoilla tervaleppä ( Alnus glutinosa ). Raudus- ja hieskoivu voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa.

Puisto sijaitsee noin 160–190 metrin korkeudella merenpinnasta, sen sademäärä on 600 mm/v ja vuoden keskilämpötila 2,5 °C. Vaeltaminen polkujen ulkopuolella on hyvin helppoa lukuun ottamatta soita. Telttailu on kielletty puistossa, mutta luonnollisesti jokamiehen oikeudella mahdollista puiston rajojen ulkopuolella.

Lähteet:

1 Pyhä-Häkin kansallispuisto. Metsähallitus.

2 Parviainen, J., Päivinen, R., Uuttera, J. & Varmola, M. (1999): Finland. Teoksessa Parviainen, J. et al. (toim.): Research in Forest Reserves and Natural Forests in European Countries. EFI Proceedings No. 16, 1999.

3 Keto-Tokoi, P. & Kuuluvainen, T. (2010): Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

4 Shorohova, E., Kneeshaw, D., Kuuluvainen, T. & Gauthier, S. (2011): Variability and Dynamics of Old-Growth Forests in the Circumboreal Zone: Implications for Conservation, Restoration and Management. Silva Fennica 45 (5).

5 Nikolov, N & Helmisaari, H. (1992): Silvics of the circumpolar boreal forest tree species. Teoksessa Shugart, H. H. et al. (toim.): A Systems Analysis of the Global Boreal Forest , s.13 – 84. Cambridge.

Virallinen kotisivu:

http://www.luontoon.fi/pyha-hakki