baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Clayoquot Sound biosfäärialue, Brittiläinen Kolumbia, Kanada - Flores Island

 

Flores Island on 160 km2 suuruinen saari Vancouver Islandin länsirannalla Clayoquot Sound -alueella. Sinne pääsee Tofinosta Ahousat Pride -nimisellä vesibussilla. Suuri osa Clayoquot Soundin metsistä on luonnontilassa, ja niiden kohtalosta on käyty pitkät taistelut. 6474 km2 on nyt asetettu hakkuukieltoon1, mutta vain pieni osa siitä on saavuttanut virallisen suojelualuestatuksen. Flores Islandista 41 km2 kuuluu Flores Island Marine Provincial Parkiin. 3499 km2 suuruisen biosfäärialueen muodostaminen oli lähinnä symbolinen ele eikä se laajentanut todellista suojelua2.

 

Ainoa vaellusreitti saarella on Walk the Wild Side -niminen polku. Se kulkee saaren hiekkarantoja pitkin ja aina kallion vastaan tullessa poikkeaa metsään ja siellä muuttuu ylläpidetyksi poluksi. Poluton metsä on äärimmäisen vaikeakulkuista. Kun ollaan aivan valtameren tuntumassa, myrskyt kaatavat puita, ja sen seurauksena latvusto on varsin avoin, ja kun ilmasto vielä on lauha (vuoden keskilämpötila noin 9 °C) ja kostea (vuotuinen sademäärä 3300 mm), niin tiheä pensaskerros on mahtavassa kasvussa. Lisäksi siellä metsänpohjalla ovat ne kaatuneet puut sikin sokin ja ne rungot ovat ISOJA. Sademäärät ovat erittäin korkeita etenkin talvella, mutta kesä–elokuussa sadetta tulee vain noin 300 mm.

 

Alue kuuluu Pohjois-Amerikan länsirannikon lauhkeaan sademetsävyöhykkeeseen suurine havupuineen. Rannan läheiset metsät ovat Opens internal link in current windowPicea sitchensis (sitkankuusi) -valtaisia. Rantahietikon ja P. sitchensis -metsän välissä on usein kapea Opens internal link in current windowAlnus rubra (oregoninleppä)-vyöhyke. Molemmat kestävät hyvin merenrantojen suolapärskeitä3, 4. Kauempana merestä pääpuulajit ovat Opens internal link in current windowTsuga heterophylla (lännenhemlokki), Opens internal link in current windowAbies amabilis (purppurapihta), Picea sitchensis ja Opens internal link in current windowThuja plicata (jättituija). Jokien varret kasvavat Alnus rubraa. Puuston lajirunsaus on varsin vaatimaton, mutta varsinkin Picea sitchensis ja Thuja plicata saavuttavat valtavia mittasuhteita. Useimmat lajit on helppo tunnistaa.

 

Huomio! Jos haet erämaan rauhaa, niin loma-aikana tämä ei ole välttämättä paras paikka: Tofinosta pitkin päivää lähtevät ”scenic flights” ovat hyvin äänekkäitä!

 

Lähteet:

 

1       Eifert, L. (2000): Field Guide to Old-Growth Forests. Sasquatch Books.

2       DellaSala, D. A. ym. (2011): Temperate and Boreal Rainforests of the Pacific Coast of North America. Teoksessa DellaSala, D. A. (toim.): Temperate and Boreal Rainforests of the World. Island Press.

3       Hibbs, D. E., De Bell, D. S. & Tarrant, R. F. (toim.) 1994: The biology and management of red alder. Oregon State University.

4       Griffith, R. S. 1992: Opens external link in new windowPicea sitchensis. Fire Effects Information System. U.S. Department of Agriculture.


Virallinen kotisivu:

 

clayoquotbiosphere.org/web/

 

Abies amabilis (purppurapihta) - Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) - Thuja plicata (jättituija) -metsää.
Rannikolla Picea sitchensis (sitkankuusi) -valtaista metsää.
Kapea Alnus rubra (oregoninleppä) -kaistale rannan ja Picea sitchensis (sitkankuusi) -metsän välissä.
Kaksi Thuja plicata (jättituija) -yksilöä. Molempien vasemmassa kyljessä kasvaa Tsuga heterophylla (lännenhemlokki).
Picea sitchensis. Sen molemmin puolin pieni Tsuga heterophylla (lännenhemlokki).
Picea sitchensis (sitkankuusi). Sen takaa näkyy Abies amabilis (purppurapihta).
Abies amabilis (purppurapihta) -metsikkö. Taustalla yksi suuri Picea sitchensis (sitkankuusi).
Kaksi Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) -yksilöä.
Pinus contorta var. contorta (kontortamänty).
Alnus rubra (oregoninleppä).
Malus fusca (oregoninomenapuu).
Crataegus douglasii (mustamarjaorapihlaja) rannikolla.
Rannikkometsien puulajeja.