baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Rhön biosfäärialue, Saksa

 

Biosfäärialue on suurimmaksi osaksi kulttuurimaisemaa eikä varsinaisesti suojeltu, mutta siellä on myös muutama pieni aarniomainen suojelualue.

 

Naturwaldreservat Eisgraben (28 ha) 625–735 m korkeudella sijaitsee Eisgraben-joen matalassa rotkossa. Rotkon nykyinen muoto on peräisin vuoden 1834 valtavasta kaatosateesta, joka kuljetti suuria basalttilohkareita kauas alavirtaan1. Rotkon ylärinteillä on nuorempaa metsää ja sahattuja kantoja, mutta joen välitön ympäristö runsaine kaatuneine puineen on aarniometsämäinen ainakin paikoitellen. Basalttikiven1 päälle muodostunut maaperä on hedelmällinen. Runsaimmat puulajit joen ympäristössä ovat Opens internal link in current windowFagus sylvatica (euroopanpyökki) ja Opens internal link in current windowAcer pseudoplatanus (vuorivaahtera). Myös Opens internal link in current windowUlmus glabra (vuorijalava) on ollut runsas aiemmin, mutta jalavatauti (Ophiostoma spp.) on tappanut suurimman osan niistä; taimia on kuitenkin melko paljon. Muutama muu puulaji esiintyy siellä täällä, kaikki ovat helppoja tunnistaa. Rotkolaakson epästabiili lohkareinen maaperä alentaa F. sylvatican kilpailukykyä ja on siten edullinen muille puulajeille2 3. Erityisen suuria puita ei ole. Alueella on polkuja, ja kulkeminen niiden ulkopuolella on myös sallittua (vaikkakin melko vaikeaa).

 

Keski-Euroopassa oli vielä 1800-luvun puolivälissä silmänkantamattomiin ulottuvia koskemattomia keidassoita4. Nykyään 59 hehtaarin suuruinen Naturwaldreservat Schwarzes Moor on yksi Keski-Euroopan viimeisistä luonnontilaisista keidassoista ja suojeltu jo vuodesta 1914 lähtien1. Se sijaitsee 770–782 metrin korkeudella vain parin kilometrin päässä ensin mainitusta alueesta. Suon keskustalla kasvaa hyvin harvaa muutamanmetristä Opens internal link in current windowPinus sylvestristä (mänty). Suon reuna-alueilla puut tulevat korkeammiksi, ja P. sylvestris sekä Opens internal link in current windowBetula pubescens (hieskoivu) muodostavat yhdessä avoimen matalan metsän. Tätä koivua kutsutaan myös nimellä B. pubescens var. glabrata, mutta uudemmassa monografiassa5 tätä pidetään var. pubescensin synonyyminä. Suon reuna-alueilla voi paikoitellen nähdä vanhoja jälkiä ihmisen vaikutuksesta. Eräänlaiset pitkospuut kulkevat suon läpi.

 

Vuotuinen sademäärä on noin 1000 mm 1.

 

Lähteet:

 

1       Sperber, G. & Thierfelder, S. (2005): Urwälder Deutschlands. BLV Verlagsgesellschaft mbH.

2       Schmidt, O. & Roloff, A. (2010): Acer pseudoplatanus. Teoksessa Roloff, A. et al. (toim.): Bäume Mitteleuropas. Wiley-VCH.

3       Mackenthun, G. (2006): Ulmus glabra. Teoksessa Schütt, P. et al. (toim.): Enzyklopädie der Laubbäume. Nikol.

4       Ellenberg, H. (1996): Vegetation Mitteleuropas mit den Alpen. Ulmer.

5       Ashburner, K. & McAllister, H. (2013): The Genus Betula, A Taxonomic Revision of Birches. Royal Botanic Gardens.

 

Viralliset kotisivut:

 

http://biosphaerenreservat-rhoen.de

 

http://www.lwf.bayern.de/biodiversitaet/naturwaldreservate/065717/index.php

 

Eisgraben. Etuvasemmalla Acer pseudoplatanus (vuorivaahtera), takaoikealla punertavakaarnainen Fraxinus excelsior (lehtosaarni), muut puut enimmäkseen Fagus sylvatica (euroopanpyökki).
Eisgraben. Sileäkaarnaisia Fagus sylvatica (euroopanpyökki), vasemmalla Acer pseudoplatanus (vuorivaahtera), keskellä kuollut Ulmus glabra (vuorijalava), U. glabrasta vasemmalle Fraxinus excelsior (lehtosaarni).
Eisgraben. Oikealla Acer pseudoplatanus (vuorivaahtera), muut puut, myös kaatuneet, enimmäkseen Fagus sylvatica (euroopanpyökki).
Schwarzes Moor, suon keskusta. Pinus sylvestris (mänty) ja Betula pubescens (hieskoivu).
Schwarzes Moor, suon keskustalta reunalle. Pinus sylvestris (mänty) ja Betula pubescens (hieskoivu).
Schwarzes Moor, suon reunaa. Pinus sylvestris (mänty) ja Betula pubescens (hieskoivu).
Schwarzes Moor, suon reunaa. Pinus sylvestris (mänty).