baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Cape Breton Highlands kansallispuisto, Nova Scotia, Kanada

 

Tämä 950 km2:n laajuinen puisto koostuu noin 400-500 metrin korkeudella olevasta ylätasangosta ja sitä reunustavista rinteistä, laaksoista ja merenrannoista. Metsiä voidaan kutsua boreaalisiksi sademetsiksi. Vuotuinen sademäärä on 1400–1800 mm, mutta ilmasto on mantereisempi kuin Pohjois-Amerikan ja Euroopan länsirannikoilla. Kuloja ei esiinny juuri lainkaan, ja tuholaiset, taudit ja tuuli ovat merkittävimmät häiriöiden aiheuttajat.1

 

Suojaisissa laaksoissa lähellä merenpinnan tasoa metsät ovat pääosin kauniita lehtimetsiä; niiden vallitsevat puulajit ovat nykyään Opens internal link in current windowAcer saccharum (sokerivaahtera) ja Opens internal link in current windowBetula alleghaniensis (keltakoivu). Jälkimmäinen ei ole erityisen varjonsietävä mutta säilyttää asemansa kasvamalla nopeasti latvuston aukoissa2. Kuitenkin vanhojen kuvauksien mukaan Opens internal link in current windowFagus grandifolia (amerikanpyökki) on ennen ollut vallitseva laji3; nykyään nuorta F. grandifoliaa esiintyy paikoittain runsaastikin, mutta Euroopasta peräisin oleva Nova Scotiaan 1900-luvun alussa levinnyt sienitauti Nectria tappaa F. grandifolian ennen kuin se ehtii isoksi puuksi. Puistoon kuuluu 16 km2:n suuruinen alue Grande Anse -joen laaksossa, missä ei ole koskaan hakattu metsää4; muuten laaksoissa on ollut aikaisemmin hakkuita ja jopa viljelyksiä. Metsät eivät ole korkeita: Grande Anse -laaksossa latvukset yltävät 20–27 metriin. Puulajidiversiteetti on suhteellisen matala, ja useimmat lajit helppoja tunnistaa. Liikkuminen on helppoa.

 

Ylätasanko on em. laaksoihin verrattuna kuin eri maailmasta: tasainen pohjoisboreaalinen metsä- ja suoalue. Vallitsevat puulajit ovat Opens internal link in current windowAbies balsamea (palsamipihta) ja Opens internal link in current windowPicea glauca (valkokuusi). Ne jäävät noin 10 metrin korkuisiksi. Metsä on hyvin harvaa ja usein soista. Varsinaisia soita on myös paljon; niillä kasvavat Opens internal link in current windowPicea mariana (mustakuusi) ja Opens internal link in current windowLarix laricina (kanadanlehtikuusi). Laaksojen ylärinteillä Opens internal link in current windowBetula papyrifera (paperikoivu) on yleinen. Ylätasanko on hyvin erämainen, eikä ihmisen jälkiä ole näkyvissä. Vaeltaminen ylätasangolla on monin paikoin vaikeata johtuen tiheästä pensaskerroksesta; etenkin soilla pensasmaisena kasvava P. mariana haittaa liikkumista.

 

Suuri ongelma puistossa on ylisuuri hirvipopulaatio. Aiemmin paikallisesti sukupuuttoon metsästetty hirvi tuotiin alueelle takaisin 1940-luvulla, mutta myös aiemmin alueelta hävitetty susi puuttuu ekosysteemistä yhä. Kun kansallispuiston alueella ei myöskään saa metsästää, on hirvipopulaatio kasvanut jatkuvasti ja oli vuonna 2010 noin 2000 yksilöä. Seurauksena metsien uusiutuminen on vakavasti häiriintynyt, ja monin paikoin nuoret puut puuttuvat täysin.

 

Lukuun ottamatta tiettyjä tiukemmin suojeltuja alueita (kuten Grande Anse laakso) telttailu on sallittu metsissä, mutta siihen pitää saada puiston vartioiden lupa.

 

Lähteet:

 

1       Clayden, S. R., Cameron, R. P. & McCarthy, J. W. (2011): Perhumid Boreal and Hemiboreal Forests of Eastern Canada. Teoksessa DellaSala, D. A. (toim.): Temperate and Boreal Rainforests of the World. Island Press.

2       Woods, K. D. & Whittaker, R. H. (1981): Canopy-Understory Interaction and the Internal Dynamics of Mature Hardwood and Hemlock-Hardwood Forests. Teoksessa West, D. C., Shugart, H. H. & Botkin, D. B. (toim.): Forest Succession. Concepts and Application. Springer.

3       Mosseler, A., Lynds, J. A. & Major, J. E. (2003): Opens external link in new windowOld-Growth Forests of the Acadian Forest Region. Environmental Reviews, Vol. 11, Suppl. 1, pp. S47-S77.

4       Stewart, B. J. et al. (2003): Opens external link in new windowSelected Nova Scotia old-growth forests: Age, ecology, structure, scoring. The Forestry Chronicle, Vol. 79, No. 3

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.pc.gc.ca/eng/pn-np/ns/cbreton/index.aspx

 

Acer saccharum (sokerivaahtera) -metsää Grande Anse -laaksossa 80 metrin korkeudella. Oikealla Betula alleghaniensis (keltakoivu), keskioikealla pieni kuollut Abies balsamea (palsamipihta).
Deer Lake 460 metrin korkeudella. Abies balsamea (palsamipihta) - Picea glauca (valkokuusi) -metsää.
Otter Lake 430 metrin korkeudella. Abies balsamea (palsamipihta) - Picea glauca (valkokuusi) -metsää.
Hirvi Otter Lakessa.
Acer rubrum (punavaahtera) jyrkällä rinteellä Grande Anse -laaksossa. Huomaa hirvien syömät A. rubrum -taimet.
Acer pensylvanicum (pennsylvanianvaahtera) jyrkällä rinteellä Grande Anse -laaksossa. Vasemmalla Picea mariana (mustakuusi) -havuja.
Acer spicatum (tähkävaahtera) Grande Anse -laaksossa 60 metrin korkeudella. Keskellä Picea glauca (valkokuusi), oikealla Betula alleghaniensis (keltakoivu).
Nuori Fagus grandifolia (amerikanpyökki) Grande Anse -laaksossa.
Vanhempi Nectrian tartuttama Fagus grandifolia (amerikanpyökki). Grande Anse -laakso 50 metrin korkeudella.
Quercus rubra (punatammi) Grande Anse -laaksossa.
Betula alleghaniensis (keltakoivu) - Acer saccharum (sokerivaahtera) -metsää alarinteillä Grande Anse -laaksossa 100 metrin korkeudella.
Nuori Betula alleghaniensis (keltakoivu) Grande Anse -laaksossa.
Keski-ikäinen Betula alleghaniensis (keltakoivu) Grande Anse -laaksossa.
Grande Anse -laakso 50 metrin korkeudella. Edessä suuri vanha Betula alleghaniensis (keltakoivu), oikeassa reunassa vaaleakaarnainen B. alleghaniensis, taustalla seuraava puu isosta B. alleghaniensisista vasemmalle on Fagus grandifolia (amerikanpyökki), muut puut ovat Acer saccharum (sokerivaahtera).
Betula papyrifera (paperikoivu) noin 350 metrissä. Takana Picea glauca (valkokuusi).
Betula papyrifera (paperikoivu) -metsikkö 400 metrin korkeudella.
Avointa metsää 360 metrin korkeudella. Isot puut: Betula alleghaniensis (keltakoivu), edessä keskellä Prunus pensylvanica (pilvikirsikka), vasemmalla Abies balsamea (palsamipihta). Hirvet ovat syöneet puiden taimet lukuunottamatta Picea glaucaa (valkokuusi).
Abies balsamea (palsamipihta) -metsää 460 metrin korkeudella.
Suo 440 metrin korkeudella. Larix laricina (kanadanlehtikuusi); pensasmaista Picea marianaa (mustakuusi, vas.) ja Alnus incana ssp. rugosaa (harmaaleppä). Taustalla Abies balsamea (palsamipihta) - Picea glauca (valkokuusi) -metsää.
Larix laricina (kanadanlehtikuusi) 440 metrin korkeudella. Myös pensasmaista Picea marianaa (mustakuusi).
Picea mariana (mustakuusi) 460 metrin korkeudella.
Sorbus americana (amerikanpihlaja) ylätasangolla.
Grande Anse Valleyn lehtipuita.