baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Styx Tall Trees Forest Reserve, Tasmania, Australia

 

Tätä pientä (3 km2) suojelualuetta kutsutaan myös Andromeda Reserveksi. Vuonna 2013 se lisättiin Tasmanian Wilderness -maailmanperintöalueeseen. Alue sijaitsee Tasmanian Styx Valleyssa noin 400 metrin korkeudella. Se ei ole täysin koskematon – joitakin kantoja on näkyvissä. Merkittävän siitä tekee kuitenkin se, että se on maailman korkein lehtimetsä: peräti 12 Opens internal link in current windowEucalyptus regnans (kuningaseukalyptus) -puuyksilöä yltää vähintään 90 metriin korkeimman ollessa 97 metriä. Vain yksi yksittäinen 99,8-metrinen E. regnans -yksilö Hobartin eteläpuolella Tasmaniassa yltää tätä korkeammalle.1 Tosin useiden Andromedan mahtavien korkeimpien puiden ylimmät latvukset ovat jo kuolleita. Suurin osa puista on taimettunut noin vuonna 1710 tapahtuneen metsäpalon jälkeen, joka on silloin tuhonnut kaikki paitsi kaksi puuta, jotka ovat taimettuneet edellisen kulon jälkeen noin vuonna 1560.2 Australian rajuimmat metsäpalot riehuvat E. regnans -metsissä3, mutta E. regnansin luonnollinen lisääntyminen on täysin riippuvainen näistä harvoin tapahtuvista metsän tuhoavista metsäpaloista4: tuli tuhoaa puut ja aluskasvillisuuden, mutta vapauttaa E. regnansin latvuksissa olevien puutuneiden hedelmien sisältämät siemenet, ja uusi sukupolvi saa alkunsa5. Useimmista Eucalyptus-lajeista poiketen E. regnans ei pysty lisääntymään kasvullisesti, minkä etuna on nopeampi kasvu, koska sen ei tarvitse investoida suojaavaan kaarnaan ja ravintovarastoihin6. E. regnansin yhteyttävä kaarna voi myös olla yksi lajin erittäin nopeaan kasvuun vaikuttava tekijä7.

 

E. regnansin lisäksi latvuskerros sisältää jonkin verran Opens internal link in current windowE. delegatensista (rinne-eukalyptus). Latvusto on hyvin avoin, joten aluskasvillisuus on tiheää ja vaikeakulkuista. Polkuja ei ole. Puulajen tunnistaminen on melko helppoa.

 

Lähteet:

 

1       http://gianttrees.com.au/

2       Hickey, Kostoglou & Sargison (2000): Tasmania’s tallest trees. Tasforests Vol. 12.

3       McCarthy, M. A., Gill, A. M. & Lindenmayer, D. B. (1999): Fire regimes in mountain ash forest: evidence from forest age structure, extinction models and wildlife habitat. Forest Ecology and Management 124: 193–203.

4       Jackson, W. D. & Brown, M. J. (2005): Pattern and Process in the Vegetation. Teoksessa Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania, s. 11–38. Australian Government, Canberra.

5       Gill, A. M. (1997): Eucalypts and fires: interdependent or independent? Teoksessa Williams, J. & Woinarski, J. (toim.): Eucalypt ecology, Individuals to ecosystems, s. 151-167. Cambridge University Press.

6       Tng, D. Y. P., Williamson, G. J., Jordan, G. J. & Bowman, D. M. J. S. (2012): Giant eucalypts – globally unique fire-adapted rain-forest trees? New Phytologist 196: 1001–14.

7       Sillett, Van Pelt, Koch, Ambrose, Carroll, Antoine & Mifsud (2010): Increasing wood production through old age in tall trees. Forest Ecology and Management 259: 976–994.


Eucalyptus regnans (kuningaseukalyptus) -metsikkö. Kaikki kuvan puut ovat noin 90 metrisiä. Myös Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen).
Eucalyptus regnans (kuningaseukalyptus) keskellä ja Eucalyptus delegatensis (rinne-eukalyptus) oikealla.