baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Tarkine Wilderness, Tasmania, Australia

 

Tämä upea ja arvokas metsäerämaa on valitettavasti vielä suurimmaksi osaksi muodollisen suojelun ulkopuolella ja parhaillaan uhanalainen suunnitellun kaivostoiminnan vuoksi1. Suurin osa siitä on täysin koskematonta, eivätkä edes Tasmanian alkuasukkaat ole asuttaneet tätä aluetta2: Australian lämpimämmistä alueista poiketen Tasmaniassa alkuasukkaat välttivät sademetsiä3. Suuri alue luonnontilaista lauhkean vyöhykkeen lehtimetsää on nykyään koko maailman mittakaavassa sellainen harvinaisuus, että koko Tarkine olisi saatava mahdollisimman pian kansallispuistoksi. Tähän mennessä vain 180 km2 laajuinen Savage River National Park on virallisesti suojeltu.

 

Lounais-Tasmaniasta poiketen Tarkinessa ravinteikkaammat maaperät ovat yleisiä. Sademäärä on 1600-2000 mm/v 4. Niinpä viileän lauhkeat sademetsät ovat täällä laajalle levinneitä ja hyvin kehittyneitä. Niiden tärkeimmät puulajit ovat Opens internal link in current windowNothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), Opens internal link in current windowAtherosperma moschatum (australiansassafras) ja Opens internal link in current windowEucryphia lucida (kiiltoeukryfia). Näistä korkein on N. cunninghamii (korkein mitattu yksilö 46,7 m 5); se on hyvillä mailla yleensä hallitseva. Ainoa havupuu Tarkinen erämaa-alueella on Opens internal link in current windowPhyllocladus aspleniifolius (tasmanianlapakkapuu)6; se on yleensä hallitseva puulaji sademetsissä huonoimmilla mailla7 mutta Tarkinen hedelmällisillä mailla se ei pärjää lehtipuille. A. moschatum on ainoa voimakasta varjoa sietävä puulaji, mutta se ei yleensä kykene valtaamaan metsiä hyvälläkään maaperällä edes pitkän ajan kuluessa8. Syitä ovat siementaimien kuivuminen ensimmäisenä kesänä - niiden juuret kasvavat suhteellisen hitaasti9 - sekä kasvinsyöjät8. Laikkuina esiintyvillä köyhillä maaperillä Opens internal link in current windowAnodopetalum biglandulosum (lemmonpaula) valtaa usein pensaskerroksen muodostaen kiemurtelevien runkojen läpipääsemättömän verkoston. Puulajidiversiteetti on suhteellisen matala, ja useimpien lajien tunnistaminen on melko helppoa. Tarkine sisältää sademetsää noin 1800 km2 sekä lisäksi noin 400 km2 Eucalyptus-metsää10 (varsinkin Opens internal link in current windowE. obliqua (viiste-eukalyptus) ja Opens internal link in current windowE. nitida (kiiltoeukalyptus)), jota Australiassa ei lueta sademetsäksi yhtä suuresta sademäärästä huolimatta3. Vaatimaton ja vaihteleva E. nitida, joka köyhillä mailla kasvaa yleisesti pensasmaisena matalana puuna, saavuttaa hyvillä mailla Tarkinessa suuren puun mitat11.

 

Tarkinessa ei ole juuri mitään infrastruktuuria. Merkittyjä polkujakin on vain aivan alueen reunoilla. Julkisia liikenneyhteyksiä ei ole. Jos aikoo lähteä Tarkineen eräretkelle, pitää alueelle pääsy selvittää huolella: useat alueen reunoille johtavista vanhoista metsäteistä ovat umpeen kasvaneita, ja lisäksi pitää tietää, mistä jokien yli pääsee. Vaeltaminen on helppoa tasaisessa maastossa hyvin kehittyneen sademetsän avoimen aluskasvillisuuden läpi tuuhean latvuston alla, mutta jyrkkiä rinteitä on myös paljon.

 

Lähteet:

 

1       http://www.tarkine.org/

2       Jackson, W. (2005): Palaeohistory of vegetation change: The last 2 million years. Teoksessa Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania, s. 64–88. Australian Government, Canberra.

3       Adam, P. (1992): Australian Rainforests. Oxford University Press.

4       Jackson, W. (2005): The Tasmanian Environment. Teoksessa Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania, s. 11–38. Australian Government, Canberra.

5       Forestry Tasmania, e-mail (2010).

6       Kirkpatrick, J. B. & Backhouse, S. (2004): Native Trees of Tasmania. Pandani Press.

7       Gibson, N., Barker, P. C. J., Cullen, P. J. & Shapcott, A. (1995): Conifers of Southern Australia. Teoksessa Enright, N. J. & Hill, R. S.: Ecology of the Southern Conifers. Smithsonian Institution Press.

8       Read, J. 2005: Tasmanian Rainforest Ecology. Teoksessa: Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania, s. 160–197. Australian Government.

9       Read & Hill (1988): The Dynamics of Some Rainforest Associations in Tasmania. Journal of Ecology (1988), 76, 558–584.

10    Pullinger, P., Tarkine National Coalition. Henk.koht. tied. (2006)

11    Boland et al. (1985): Forest trees of Australia. CSIRO.

 

Video:

 

http://www.youtube.com/watch?v=b9ZPzl5bdoM

 

 

Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki) -valtaista metsää. Myös Atherosperma moschatum (australiansassafras) ja Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia).
Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), vas.; Atherosperma moschatum (australiansassafras) ja Atherosperma moschatum (kiiltoeukryfia), sileärunkoiset puut taka-alalla; Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen), oik. ja taustalla. Korkeus merenpinnasta 180 m.
Atherosperma moschatum (australiansassafras) -valtaista metsää.
Stephens Rivulet. Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), taustalla; Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen), vas.; Anopterus glandulosus (tasmanianlaurikki), aivan vas. reunassa.
Eastons Creek. Korkeus merenpinnasta 250 m. Acacia melanoxylon (mustapuuakaasia), pyöreälatvuksinen puu keskellä; Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia), valkokukkaiset puut.
Blue Peak. Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia) -lehtiä, vas.; Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki) -lehtiä, oik.
Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen).
Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen).
Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), läpimitta 225 cm.
Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki).
Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki) -latvus; nuoria valkokukkaisia Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia) -puita reunoissa.
Ryhmä noin 25 metrisiä Atherosperma moschatum (australiansassafras) -puita, oik.; Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), vas.
Atherosperma moschatum (australiansassafras).
Noin 25 metrinen Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia); Atherosperma moschatum (australiansassafras) -lehtiä, oik.
Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia).
Eucalyptus nitida (kiiltoeukalyptus). Korkeus merenpinnasta 350 m.
Noin 40 metrinen Eucalyptus obliqua (viiste-eukalyptus); Anopterus glandulosus (tasmanianlaurikki), pikkupuut välittömästi E. obliquan takana; Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), takana.
Noin 40 metrinen ränsistyvä Eucalyptus obliqua (viiste-eukalyptus).
Leptospermum lanigerum; Anopterus glandulosus (tasmanianlaurikki) -lehtiä, vas.; Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia) -lehtiä, oik.
Noin 20 metriä korkea Leptospermum lanigerum; Atherosperma moschatum (australiansassafras) -lehtiä, vas.; Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia) -lehtiä, kesk. ja alh.; Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki) -lehtiä, ylh. oik.
Nematolepis squamea (tasmaniankilsikki) Stephens Rivuletin rannalla; Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia) -lehtiä ja valkoisia kukkia, oik.
Cenarrhenes nitida (tasmanianluumuke), runko ja pitkät lehdet; pienet lehdet: Anodopetalum biglandulosum (lemmonpaula).
Acacia melanoxylon (mustapuuakaasia).
Pomaderris apetala (tasmaniantainui).
Noin 15 metrinen Phyllocladus aspleniifolius (tasmanianlapakkapuu).
Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), tummat korkeat latvukset; Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia), valkokukkaiset puut. Korkeus merenpinnasta noin 300 m.
Tarkinen puulajeja.