baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Tämä upea ja arvokas metsäerämaa on valitettavasti vielä suurimmaksi osaksi muodollisen suojelun ulkopuolella ja parhaillaan uhanalainen suunnitellun kaivostoiminnan vuoksi ¹ . Suurin osa siitä on täysin koskematonta, eivätkä edes Tasmanian alkuasukkaat ole asuttaneet tätä aluetta ² : Australian lämpimämmistä alueista poiketen Tasmaniassa alkuasukkaat välttivät sademetsiä ³ . Suuri alue luonnontilaista lauhkean vyöhykkeen lehtimetsää on nykyään koko maailman mittakaavassa sellainen harvinaisuus, että koko Tarkine olisi saatava mahdollisimman pian kansallispuistoksi. Tähän mennessä vain 180 km ² laajuinen Savage River National Park on virallisesti suojeltu.

Lounais-Tasmaniasta poiketen Tarkinessa ravinteikkaammat maaperät ovat yleisiä. Sademäärä on 1600-2000 mm/v ⁴ . Niinpä viileän lauhkeat sademetsät ovat täällä laajalle levinneitä ja hyvin kehittyneitä. Niiden tärkeimmät puulajit ovat Nothofagus cunninghamii (pronssietelänpyökki), Atherosperma moschatum (australiansassafras) ja Eucryphia lucida (kiiltoeukryfia). Näistä korkein on N. cunninghamii (korkein mitattu yksilö 46,7 m ⁵ ); se on hyvillä mailla yleensä hallitseva. Ainoa havupuu Tarkinen erämaa-alueella on Phyllocladus aspleniifolius (tasmanianlapakkapuu) ⁶ ; se on yleensä hallitseva puulaji sademetsissä huonoimmilla mailla ⁷ mutta Tarkinen hedelmällisillä mailla se ei pärjää lehtipuille. A. moschatum on ainoa voimakasta varjoa sietävä puulaji, mutta se ei yleensä kykene valtaamaan metsiä hyvälläkään maaperällä edes pitkän ajan kuluessa ⁸ . Syitä ovat siementaimien kuivuminen ensimmäisenä kesänä - niiden juuret kasvavat suhteellisen hitaasti ⁹ - sekä kasvinsyöjät ⁸ . Laikkuina esiintyvillä köyhillä maaperillä Anodopetalum biglandulosum (lemmonpaula) valtaa usein pensaskerroksen muodostaen kiemurtelevien runkojen läpipääsemättömän verkoston. Puulajidiversiteetti on suhteellisen matala, ja useimpien lajien tunnistaminen on melko helppoa. Tarkine sisältää sademetsää noin 1800 km ² sekä lisäksi noin 400 km ² Eucalyptus -metsää ¹⁰ (varsinkin E. obliqua (viiste-eukalyptus) ja E. nitida (kiiltoeukalyptus)), jota Australiassa ei lueta sademetsäksi yhtä suuresta sademäärästä huolimatta ³ . Vaatimaton ja vaihteleva E. nitida , joka köyhillä mailla kasvaa yleisesti pensasmaisena matalana puuna, saavuttaa hyvillä mailla Tarkinessa suuren puun mitat ¹¹ .

Tarkinessa ei ole juuri mitään infrastruktuuria. Merkittyjä polkujakin on vain aivan alueen reunoilla. Julkisia liikenneyhteyksiä ei ole. Jos aikoo lähteä Tarkineen eräretkelle, pitää alueelle pääsy selvittää huolella: useat alueen reunoille johtavista vanhoista metsäteistä ovat umpeen kasvaneita, ja lisäksi pitää tietää, mistä jokien yli pääsee. Vaeltaminen on helppoa tasaisessa maastossa hyvin kehittyneen sademetsän avoimen aluskasvillisuuden läpi tuuhean latvuston alla, mutta jyrkkiä rinteitä on myös paljon.

Lähteet:

1 http://www.tarkine.org/

2 Jackson , W. (2005): Palaeohistory of vegetation change: The last 2 million years. Teoksessa Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania , s. 64–88. Australian Government, Canberra.

3 Adam, P. (1992): Australian Rainforests. Oxford University Press.

4 Jackson , W. (2005): The Tasmanian Environment. Teoksessa Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania , s. 11–38. Australian Government, Canberra.

5 Forestry Tasmania, e-mail (2010).

6 Kirkpatrick, J. B. & Backhouse, S. (2004): Native Trees of Tasmania. Pandani Press.

7 Gibson, N., Barker, P. C. J., Cullen, P. J. & Shapcott, A. (1995): Conifers of Southern Australia. Teoksessa Enright, N. J. & Hill, R. S.: Ecology of the Southern Conifers . Smithsonian Institution Press.

8 Read, J. 2005: Tasmanian Rainforest Ecology. Teoksessa: Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.): Vegetation of Tasmania , s. 160–197. Australian Government.

9 Read & Hill (1988): The Dynamics of Some Rainforest Associations in Tasmania. Journal of Ecology (1988), 76 , 558–584.

10 Pullinger, P., Tarkine National Coalition. Henk.koht. tied. (2006)

11 Boland et al. (1985): Forest trees of Australia. CSIRO.

Video:

http://www.youtube.com/watch?v=b9ZPzl5bdoM