baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Parque natural da Madeira, Portugali

Madeiralla ei ollut lainkaan ihmisasutusta ennen kuin portugalilaiset asuttivat saaren 1400-luvulla. Sen jälkeen saaren kuivemmasta eteläpuoliskosta alkuperäinen metsä on hävitetty ¹ , mutta pohjoisrinteillä on vielä paikkoja, jotka ovat hyvin lähellä luonnontilaa ² . Parhaiten säilyneet alueet on suojeltu erityisinä luonnonsuojelualueina ¹ . Puisto muodostaa myös “Laurisilva of Madeira” -maailmanperintöalueen.

Pohjoisrinteiden luontainen kasvillisuus koostuu pääasiassa ikivihreistä lehtipuista, joista tärkeimmät ovat Laurus novocanariensis (kanarianlaakeri), Ocotea foetens (haisuviherpuu), Persea indica (makaronesianavokado), Clethra arborea (madeirankletra) ja Morella faya (faia). O. foetens on suurin laji ¹ . Jyrkänteillä ja lähellä metsänrajaa Erica arborea (puukellokanerva), E. scoparia (luutakellokanerva) ja Vaccinium padifolium (madeiranmustikka) ovat yleisiä. Koska tuliperäinen Madeira ei ole koskaan ollut yhteydessä mantereisiin, on puulajidiversiteetti matala. Erot monien lajien välillä ovat pieniä, mutta pääpuulajit oppii tunnistamaan melko helposti. Sama metsätyyppi esiintyy myös Azoreilla, missä se on voimakkaasti luonnontilasta etääntynyt, sekä Kanariansaarilla, missä laajin ja parhaiten säilynyt metsä on suojeltu Garajonay kansallispuistossa ; verrattuna Garajonayhin Madeiran metsä on paljon suurempi (noin 150 km ² ), paremmin säilynyt, rehevämpi, korkeampi, kosteampi, viileämpi ja kasvaa vielä jyrkemmillä rinteillä ³ . Sademäärä 1000 metrin korkeudella on noin 2500 mm/v, ja sumun tiivistyminen lisää sitä vielä 200 mm:llä ⁴ .

Madeiran saari on levadoineen suosittu patikointikohde. Levadoita pitkin käveleminen onkin hyvin helppoa, mutta niiden ulkopuolella äärimmäisen vaikeata: rinteet ovat poikkeuksetta jyrkkiä – pystysuoria.

Lähteet:

1 Press, J. R. & Short, M. J. (1994): Flora of Madeira. The Natural History Museum, London.

2 Costa Neves, H. et al. (1996): Laurissilva da Madeira, caracterização quantitativa e qualitativa. Governo regional.

3 World Heritage Nomination – IUCN Technical Evaluation: The Laurisilva of Madeira (Portugal) .

4 Figueira, C. ym. (2013): Cloud water interception in the temperate laurel forest of Madeira Island . Hydrological Sciences Journal 58 :1, 152–161.