baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Patvinsuon kansallispuisto, Suomi

 

105 km² suuruinen puisto sisältää soiden lisäksi sekä entistä talousmetsää ja kaskimaita että aarniometsää. Puiston vanhimmat kuusikot (Opens internal link in current windowPicea abies) kasvavat Autiovaaralla ja Säästö-Maksimansaaressa, ja vanhimmat männiköt (Opens internal link in current windowPinus sylvestris) Hietavaaralla. Yhteensä puulajeja on alle 10. Raudus- (Opens internal link in current windowBetula pendula) ja hieskoivu (Opens internal link in current windowB. pubescens) voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa.

 

Keskimääräinen kulojen välinen aika ennen merkittävää ihmisten vaikutusta on ollut 170–240 vuotta 1. Osalla alueesta on kuitenkin harjoitettu satoja vuosia laajamittaista kaskiviljelyä². Tuli karkasi helposti kaskesta ympäröiviin aarniometsiin: niinpä kulojen välinen aika kaskikaudella oli vain 37–59 vuotta ². Kulot olivat voimakkuudeltaan vähäisiä pintakuloja, jotka ovat tappaneet kuuset ja koivut mutta säästäneet aikuiset männyt² näiden paksun kaarnan ansiosta3. 1900-luvulla metsäpaloja ei ole enää esiintynyt, koska kaskeaminen loppui ja kulontorjunta aloitettiin². Jos kulontorjunta jatkuu, metsä tulee kehittymään kuusen ehdottomaan valta-asemaan². Puisto sijaitsee noin 145–275 metrin korkeudella. Vuoden keskilämpötila on 2,1 °C ja sademäärä 563 mm ².

 

Polkujen ulkopuolella liikkuminen on melko helppoa; paikoitellen etenemistä vaikeuttavat suot, soiset metsät ja matalat jyrkänteet. Joidenkin aarniometsäalueiden läpi kulkee myös vaellusreitti. Telttailu on sallittua vain merkityillä paikoilla.

 

Lähteet:

 

1       Pitkänen, A. et al. (2003): Opens external link in new windowHolocene fire history of middle boreal pine forest sites in eastern Finland. Annales Botanici Fennici Vol. 40, No. 1, pp. 15-33.

2       Lehtonen, H., Huttunen, P. & Zetterberg, P. (1996): Influence of man on forest fire frequency in North Karelia, Finland, as evidenced by fire scars on Scots pines. Annales Botanici Fennici Vol. 33, No. 4, pp. 257-263.

3       Agee, J. K. (1998): Fire and pine ecosystems. Teoksessa Richardson, D. M. (toim.): Ecology and Biogeography of Pinus. Cambridge.

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.luontoon.fi/patvinsuo

 

Video:

 

https://www.youtube.com/watch?v=x_koRyCmTn0

 

Tuulenkaato euroopankuusimetsässä (Picea abies). Punertava runko vasemmalla on mänty (Pinus sylvestris), keskellä takana valkorunkoinen hieskoivu (Betula pubescens), oik. pieni kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Korkeus merenpinnasta 170 m.
Euroopankuusimetsää (Picea abies) Autiovaarassa 180 metrin korkeudella. Keskellä takana karkeakaarnainen mänty (Pinus sylvestris), vas. valkorunkoinen rauduskoivu (Betula pendula).
Euroopankuusimetsää (Picea abies) Autiovaarassa 180 metrissä. Keskivasemmalla kuollut haapa (Populus tremula), oik. kotipihlajan (Sorbus aucuparia) lehviä.
Euroopankuusimetsää (Picea abies) Rauvunvaaralla 220 metrissä. Takana punertavarunkoisia mäntyjä (Pinus sylvestris), takaoikealla valkorunkoinen rauduskoivu (Betula pendula).