baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2016 copyright christoph hase

Patvinsuon kansallispuisto, Suomi

105 km² suuruinen puisto sisältää soiden lisäksi sekä entistä talousmetsää ja kaskimaita että aarniometsää. Puiston vanhimmat kuusikot ( Opens internal link in current window Picea abies ) kasvavat Autiovaaralla ja Säästö-Maksimansaaressa, ja vanhimmat männiköt ( Opens internal link in current window Pinus sylvestris ) Hietavaaralla. Yhteensä puulajeja on alle 10. Raudus- ( Opens internal link in current window Betula pendula ) ja hieskoivu ( Opens internal link in current window B. pubescens ) voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa.

Keskimääräinen kulojen välinen aika ennen merkittävää ihmisten vaikutusta on ollut 170–240 vuotta 1 . Osalla alueesta on kuitenkin harjoitettu satoja vuosia laajamittaista kaskiviljelyä². Tuli karkasi helposti kaskesta ympäröiviin aarniometsiin: niinpä kulojen välinen aika kaskikaudella oli vain 37–59 vuotta ². Kulot olivat voimakkuudeltaan vähäisiä pintakuloja, jotka ovat tappaneet kuuset ja koivut mutta säästäneet aikuiset männyt² näiden paksun kaarnan ansiosta 3 . 1900-luvulla metsäpaloja ei ole enää esiintynyt, koska kaskeaminen loppui ja kulontorjunta aloitettiin². Jos kulontorjunta jatkuu, metsä tulee kehittymään kuusen ehdottomaan valta-asemaan². Puisto sijaitsee noin 145–275 metrin korkeudella. Vuoden keskilämpötila on 2,1 °C ja sademäärä 563 mm ².

Polkujen ulkopuolella liikkuminen on melko helppoa; paikoitellen etenemistä vaikeuttavat suot, soiset metsät ja matalat jyrkänteet. Joidenkin aarniometsäalueiden läpi kulkee myös vaellusreitti. Telttailu on sallittua vain merkityillä paikoilla.

Lähteet:

1 Pitkänen, A. et al. (2003): Opens external link in new window Holocene fire history of middle boreal pine forest sites in eastern Finland . Annales Botanici Fennici Vol. 40 , No. 1, pp. 15-33.

2 Lehtonen, H., Huttunen, P. & Zetterberg, P. (1996): Influence of man on forest fire frequency in North Karelia, Finland, as evidenced by fire scars on Scots pines. Annales Botanici Fennici Vol. 33 , No. 4, pp. 257-263.

3 Agee, J. K. (1998): Fire and pine ecosystems. Teoksessa Richardson, D. M. (toim.): Ecology and Biogeography of Pinus. Cambridge.

Virallinen kotisivu:

http://www.luontoon.fi/patvinsuo

Video:

https://www.youtube.com/watch?v=x_koRyCmTn0

Tuulenkaato euroopankuusimetsässä ( Picea abies ). Punertava runko vasemmalla on mänty ( Pinus sylvestris ), keskellä takana valkorunkoinen hieskoivu ( Betula pubescens ), oik. pieni kotipihlaja ( Sorbus aucuparia ). Korkeus merenpinnasta 170 m.
Euroopankuusimetsää ( Picea abies ) Autiovaarassa 180 metrin korkeudella. Keskellä takana karkeakaarnainen mänty ( Pinus sylvestris ), vas. valkorunkoinen rauduskoivu ( Betula pendula ).
Euroopankuusimetsää ( Picea abies ) Autiovaarassa 180 metrissä. Keskivasemmalla kuollut haapa ( Populus tremula ), oik. kotipihlajan ( Sorbus aucuparia ) lehviä.
Euroopankuusimetsää ( Picea abies ) Rauvunvaaralla 220 metrissä. Takana punertavarunkoisia mäntyjä ( Pinus sylvestris ), takaoikealla valkorunkoinen rauduskoivu ( Betula pendula ).