baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Quetico Provincial Park, Ontario, Kanada

 

Quetico (4760 km2) ja siihen saumattomasti liittyvä Minnesotan puoleinen Boundary Waters Canoe Area Wilderness (BWCAW, 4400 km2) muodostavat yhdessä valtavan suojelualueen. Tuhansia puhdasvetisiä järviä, ihastuttavia pikkujokia, ei moottoriveneitä, mökkejä eikä hakkuita – melojan paratiisi! Pitkän taistelun jälkeen hakkuut puistossa loppuivat vuonna 1973 1. BWCAW seurasi perässä vuonna 1978 2. Queticoon jäi koskemattomia metsiä 1500–2000 km2 3 ja BWCAW:iin 1520 km2 4. Valitettavasti Queticon hakkaamattomista metsistä ei ole olemassa karttaa – ilmeisesti varhaisemmin hakattuja alueita ei ole kunnolla dokumentoitu, mutta 971 km2 suuruinen5 yhtenäinen alue, jota kutsutaan nimellä Hunter Island (ei todellinen saari), on lähes kokonaan koskematon3. BWCAW:n koskemattomista metsistä sitä vastoin löytyy tarkkoja karttoja. Suuret osat metsistä ovat todennäköisesti jopa intiaanien koskemattomia, sillä heidän lukumäärä oli pieni ja he pysyttelivät vesiväylien varsilla6.

 

Puisto sijaitsee noin 400 metrin korkeudella Kanadan kilven alueella. Suurimmassa osassa puistoa peruskallio on graniittia, ja maaperä ohut ja vähäravinteinen, joten metsänkasvu on melko hidasta. Puistossa on kuitenkin pieniä alueita metamorfisia, tuliperäisiä ja sedimenttikivilajeja; näillä alueilla tuottavuus ja diversiteetti ovat suurempia. Vuotuinen sademäärä on 744 mm ja vuoden keskilämpötila 2.0 °C. 5

 

Puisto sijaitsee eteläisempien lauhkeiden lehtimetsien ja pohjoisempien boreaalisten metsien vaihettumisvyöhykkeellä mutta niin lähellä vyöhykkeen pohjoisrajaa, että kasvillisuuden luonne on valtaosin boreaalinen7. Lauhkeaan vyöhykkeeseen viittaavat kuitenkin enemmän tai vähemmän harvinaisina esiintyvät eteläiset elementit kuten Acer (vaahterat), Quercus (tammet), Opens internal link in current windowFraxinus pennsylvanica (punasaarni), Opens internal link in current windowPopulus grandidentata (hammashaapa) ja Opens internal link in current windowBetula alleghaniensis (keltakoivu). Runsain puulaji on Opens internal link in current windowPinus banksiana (banksinmänty) ja toiseksi runsain Opens internal link in current windowPicea mariana (mustakuusi)7. Myös Opens internal link in current windowPopulus tremuloides (amerikanhaapa) ja Opens internal link in current windowBetula papyrifera (paperikoivu) ovat hyvin runsaita5. Opens internal link in current windowPinus strobus (strobusmänty) ja Opens internal link in current windowPinus resinosa (amerikanpunamänty) kasvavat usein rannoilla vaikuttaen siten melojasta runsaammilta kuin itse asiassa ovat5. Yhdessä nämä lajit muodostavat noin 8 % metsistä7, mutta ennen hakkuita ja metsäpalojen sammuttamista osuus oli noin 25 % (parhaat P. strobusP. resinosa -metsät hakattiin ensin)2. Puustoisia soita vallitsee P. mariana5. Yhteensä puulajeja on yli 30 7. Suurin osa on helppo tunnistaa, mutta esim. Opens internal link in current windowSorbus americana (amerikanpihlaja) ja Opens internal link in current windowS. decora (komeapihlaja) voivat olla vaikea erottaa toisistaan.

 

Luonnollinen kulojen väli on noin 70–80 vuotta 5. 1940:stä 1976:een kulot sammutettiin tehokkaasti ja niitä oli hyvin vähän1. Nykyään osan luonnollisesti syttyneistä kuloista annetaan palaa, ja laskennallinen kulojen väli on nykyään noin 300 vuotta 5. Suurien latvustopalojen, jotka ennen kulojen sammuttamista polttivat eniten metsää, ei anneta kehittyä2. Johtuen kulojen vähäisyydestä viime vuosikymmeninä tulelle arka varjonsietäjä Opens internal link in current windowAbies balsamea (palsamipihta) on nyt hyvin runsas latvustojen alla2. Kaikki tärkeimmät puulajit ovat sopeutuneet hyvin kuloihin: P. banksianalla ja P. marianalla on serotiiniset kävyt, jotka vapauttavat siemenet kulon tapettua puut (tuloksena erittäin tiheät taimikot), P. tremuloides tuottaa valtavan määrän juurivesoja, B. papyrifera lisääntyy tyvivesoista ja kevyistä siemenistä8 ja P. strobusilla sekä P. resinosalla on tulta kestävä kaarna2.

 

Muutamia puiston pohjoisrajalla olevia lyhyitä polkuja lukuun ottamatta vaelluspolkuja ei ole, ja suurin osa puistossa on tavoitettavissa vain kanootilla. Metsässä kulkeminen on vaivalloista: vanhemmissa metsissä lähes kaikkialla on tiheä A. balsamea -taimikko, kulojen jälkeen taimettuneista tiheistä P. banksiana- ja P. mariana -kasvustoista peräisin olevia kaatuneita runkoja on paljon ja soitakin on melko paljon. Eniten melojia on puiston eteläisissä osissa, johon yhdysvaltalaiset melojat saapuvat suoraan BWCAW:stä; pohjoisessa melojia on eniten järvillä, joihin on suora yhteys French Lakelta5. Juuri kukaan ei mene rannalta kauemmas metsään. Eniten melojia on periodina 25.7.–15.8. 9. BWCAW:iin verrattuna Quetico on jossain määrin villimpi: ei metsästystä, enemmän kuloja 1900-luvulla 2, tiukemmat kiintiöt vierailijoille, ei huusseja, ei rakennettuja tulisijoja eikä merkittyjä telttapaikkoja1. Toisin kuin BWCAW:ssa, Queticossa telttailu on sallittu missä tahansa. Vaikka moottoriajoneuvot ovat puistossa kiellettyjä, ei moottorin ääneltä voi kuitenkaan välttyä: puiston yli lentää melko runsaasti reittikoneita ja ainakin kesällä pienkoneitakin (laskeutuminen järville kielletty).

 

Lähteet:

 

1       Nelson, J. (2009): Quetico, Near to Nature’s Heart. Natural Heritage Books.

2       Heinselman, M. (1996): The Boundary Waters wilderness ecosystem. University of Minnesota Press.

3       Frelich, L. Henk.koht. tied. (2008)

4       Frelich, L. (1995): Old Forest in the Lake States Today and Before European Settlement. Natural Areas Journal 15: 157-67.

5       Quetico Background Information. 2007. Ontario Parks.

6       Ahlgren, C. & Ahlgren, I. (1984): Lob Trees in the Wilderness. University of Minnesota Press.

7       Walshe, S. (1980): Plants of Quetico and the Ontario Shield. University of Toronto Press.

8       Agee, J. K. (1998): Fire and pine ecosystems. Teoksessa Richardson, D. M. (toim.): Ecology and Biogeography of Pinus. Cambridge University Press.

9       Clark, J. Canoe Canada Outfitters. Henk.koht. tied. (2008)

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.ontarioparks.com/park/quetico

 

Pinus resinosa (amerikanpunamänty) -metsää Elisabeth Laken rannalla. Alhaalla Sorbus decoran (komeapihlaja) taimi; alh. keskellä Pinus strobusin (strobusmänty) taimi; alavasemmalla ja takana Abies balsamean (palsamipihta) taimia.
Fred Lake. Pääasiassa Pinus banksiana (banksinmänty) ja Picea mariana (mustakuusi, kapeat latvukset). Taustalla myös muutama Pinus strobusin (strobusmänty) leveä latvus.
Fred Lake. Pääasiassa Pinus banksiana (banksinmänty) ja Picea mariana (mustakuusi, kapeat tummat latvukset).
Picea mariana (mustakuusi) -valtaista metsää. Myös yksi paksumpi Pinus banksiana (banksinmänty, vas.), Betula papyrifera (paperikoivu, etuoik.) ja pieni Abies balsamea (palsamipihta, keskioik.).
Taustalla Populus tremuloides (amerikanhaapa) -metsää. Runsaasti pientä Abies balsameaa (palsamipihta), kolme paksumpaa Pinus banksianaa (banksinmänty), Acer spicatum (tähkävaahtera, edessä) ja Betula papyrifera (paperikoivu, keskivas.).
Pinus strobus (strobusmänty, vas.), Pinus resinosa (amerikanpunamänty, oik.) ja runsaasti pientä Abies balsameaa (palsamipihta). Jälkimmäisten takana lisää isoa P. resinosaa.
Vanhaa Pinus-metsää Sturgeon Laken rannalla. P. strobus (strobusmänty, pitkät vaakasuorat oksat) ja Pinus resinosa (amerikanpunamänty). Rannalla Fraxinus pennsylvanicaa (punasaarni).
Fraxinus nigra (mustasaarni, tummat rungot) - Betula papyrifera (paperikoivu, valkeat rungot) -metsää puron varrella. Keskivasemmalla pieni Ulmus americanan (valkojalava).
Fraxinus nigra (mustasaarni), myös taustalla ja lehdet ylävasemmalla. Yläoikealla Acer spicatumin (tähkävaahtera) lehtiä.
Fraxinus nigra (mustasaarni) -metsikkö. Vas. reunassa Betula papyriferan (paperikoivu) valkeita runkoja, edessä Picea glauca (valkokuusi) ja vasemmalla sekä keskioikealla pieni Ulmus americana (valkojalava).
Rannalla Thuja occidentalis (kanadantuija) ja Fraxinus pennsylvanica (punasaarni, oik.). Takana Pinus banksiana (banksinmänty) ja Picea mariana (mustakuusi, tummat latvukset). Oikealla Betula papyriferan (paperikoivu) valkea runko.
Vasemmalla Acer rubrum (punavaahtera); sen takana Fraxinus nigra (mustasaarni). Oik. rannalla Alnus incana ssp. rugosa (harmaaleppä); niiden takana Picea marianaa (mustakuusi).
Allan Creek. Soisella rannalla Pinus banksiana (banksinmänty) ja Larix laricina (kanadanlehtikuusi, harvat hoikat latvukset vasemmalla).
Kitukasvuinen Pinus resinosa (amerikanpunamänty) nimettömän pienen järven rantakalliolla. Alaoikealla kaksi pientä Pinus banksianaa (banksinmänty). Taustalla samat kaksi lajia, P. resinosalla pitkat neulaset.
Nimetön pieni järvi. Pinus banksiana (banksinmänty), Pinus strobus (strobusmänty, pitkät vaakasuorat oksat), Abies balsamea (palsamipihta, pienet kapealatvuksiset puut), Populus tremuloides (amerikanhaapa, valkorunkoiset lehtipuut).
Puiston lehtipuita.