baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2017copyright christoph hase

Olympic kansallispuisto, Washington, USA

 

Olympic kansallispuisto on kuuluisa ”koskemattomista” lauhkeista sademetsistään ja lumihuippuisista vuoristaan. Korkein huippu on 2432 m korkeudella. 3733 km2 suuruinen puisto koostuu kahdesta erillisestä osasta: kapeasta kaistaleesta Tyynenmeren rannalla sekä isosta yhtenäisestä alueesta edellisestä itään. Puiston metsistä on löydetty lukuisia useiden lajien suurimpiin kuuluvia yksilöitä: Opens internal link in current windowThuja plicata (jättituija), Opens internal link in current windowPseudotsuga menziesii (douglaskuusi), Opens internal link in current windowPicea sitchensis (sitkankuusi), Cupressus nootkatensis (nutkansypressi), Opens internal link in current windowTsuga heterophylla (lännenhemlokki), Abies grandis (jättipihta), Opens internal link in current windowAbies amabilis (purppurapihta) ja Opens internal link in current windowPicea engelmannii (engelmanninkuusi)1.

 

Pohjois-Amerikan länsirannikon metsät ovat siitä poikkeuksellisia, että missään muualla koko maailmassa havupuut eivät yhtä suvereenisti hallitse lauhkean alueen metsiä merenpinnan tasolta lähtien. Tämän on katsottu johtuvan seuraavista syistä: 1) Talvet ovat hyvin leutoja. 2) Kesät ovat suhteellisen kuivia. Kumpikin edellisistä seikoista suosii ikivihreitä havupuita kesävihantiin lehtipuihin nähden: Havupuut pystyvät yhteyttämään lehtipuita tehokkaammin, kun vedestä on puutetta (kesällä), ja ne pystyvät jatkamaan yhteyttämistä melkein läpi leudon talven. Kuitenkin on huomattava, että Olympic Mountainsin länsirinteillä edes kesät eivät ole varsinaisesti kuivia vaikka suurin osa sateesta tuleekin syksyn, talven ja kevään aikana: kolmen kesäkuukauden sademäärä on noin 250 mm ja korkeammalla vuorilla vielä enemmän. Kesällä usein esiintyvän sumun tiivistyminen lisää ”sademäärää” vielä entisestään.2 Koko vuoden sademäärä on aivan rannikolla 2300 mm, läntisissä laaksoissa 3000–3600 mm 3 ja jopa 6000 mm Mt. Olympusin länsirinteillä4. Vuoden keskilämpötila rannikolla on noin 10 °C.

 

Puulajeja puistossa on noin 25 5, useimmat ovat helppoja tunnistaa. Rannikon läheisissä metsissä yleisimmät puulajit ovat Tsuga heterophylla ja Thuja plicata. Aivan rantahietikon tuntumassa kasvavat varsinkin P. sitchensis ja Opens internal link in current windowAlnus rubra (oregoninleppä). Kauempana rannikosta läntisissä laaksoissa P. sitchensis ja T. heterophylla hallitsevat metsiä. Osittain nämä ovat tiheitä metsiä, mutta laaksoissa on myös laajoja alueita, joissa puusto on hyvin harva, ja sen alla kasvaa muutaman metrin korkuinen Opens internal link in current windowAcer circinatum (viinivaahtera) -tiheikkö. Näillä alueilla havupuut taimettuvat lähes pelkästään "emorungoilla" ("nurse logs"), ja on esitetty, että syynä avoimien metsien esiintymiseen on emorunkojen riittämätön määrä6. A. rubra -metsiköitä on paljon jokien varsilla. Vuorten rinteillä vallitsevat Tsuga heterophylla sekä Abies amabilis länsipuolella, ja Tsuga heterophylla ja Pseudotsuga menziesii kuivemmalla itäpuolella, missä kulot ovat merkittävä tekijä metsän kehityksessä. Opens internal link in current windowTsuga mertensiana (vuorihemlokki) on yleinen puurajan läheisyydessä.

 

A. circinatum - ja Vaccinium-tiheikköjen lisäksi kaatuneet jättiläismäiset puut ja runsaat jyrkät rinteet tekevät polkujen ulkopuolella vaeltamisesta hidasta. Telttailu on sallittu pääsääntöisesti kaikkialla puistossa.

 

Lähteet:

 

1       Van Pelt, R. (2001): Forest Giants of the Pacific Coast. Global Forest Society.

2       Franklin, J. F. & Dyrness, C. T. (1988): Natural Vegetation of Oregon and Washington. Oregon State University Press.

3       Kirk, R. (2001): The Olympic Rain Forest, an Ecological Web. University of Washington Press.

4       Van Pelt, R. (2007): Opens external link in new windowIdentifying Mature and Old Forests in Western Washington. Washington State Department of Natural Resources.

5       Latham, R. E. & Ricklefs, R. E. (1993): Opens external link in new windowGlobal patterns of tree species richness in moist forests: energy-diversity theory does not account for variation in species richness. Oikos 67: 325-33.

6       Franklin. J. F. & Hemstrom, M. A. (1981): Aspects of Succession in the Coniferous Forests of the Pacific Northwest. Teoksessa West, D. C., Shugart, H. H. & Botkin D. B. (toim.): Forest Succession. Concepts and Application. Springer.


Virallinen www-sivu:

 

http://www.nps.gov/olym


Rannikon Picea sitchensis (sitkankuusi) -metsää.
Picea sitchensis (sitkankuusi) -metsikkö Quinault Laken pohjoispuolella. Puut suurten P. sitchensisien takana ovat Tsuga heterophylla (lännenhemlokki).
Picea sitchensis (sitkankuusi), suuri puu kesk.; Pseudotsuga menziesii var. menziesii (douglaskuusi), suuri puu vas. takana; Tsuga heterophylla (lännenhemlokki), tuuheat havut; Acer circinatum (viinivaahtera), pensaat vas. taustalla ja oik. Kork. merenpinnasta 280 m.
Pseudotsuga menziesii var. menziesii (douglaskuusi) -metsikkö jyrkällä rinteellä. Kork. merenpinnasta 300 m.
Alnus rubra (oregoninleppä) -tulvametsää. Kork. merenpinnasta 275 m.
South Fork Hoh River, kork. merenpinnasta 275 m. Joen varrella Alnus rubra (oregoninleppä) -metsää, sen takana Picea sitchensis (sitkankuusi) - Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) -metsää.
South Fork Hoh River, kork. merenpinnasta 250 m. Joen varrella Alnus rubra (oregoninleppä) -valtaista pioneerikasvillisuutta, sen takana Picea sitchensis (sitkankuusi) - Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) -metsää.
Kork. merenpinnasta 250 m. Joen varrella Alnus rubra (oregoninleppä) -valtaista pioneerikasvillisuutta, sen takana Picea sitchensis (sitkankuusi) - Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) -metsää. T. heterophyllan latva nuokkuu.
South Beach. Tuulen vaivaamaa kitukasvuista Picea sitchensis (sitkankuusi) etualalla.
Picea sitchensis (sitkankuusi) valloittaa Alnus rubra (oregoninleppä) -metsää. Kork. merenpinnasta 275 m.
Populus trichocarpa (jättipoppeli). Sen takana Picea sitchensis (sitkankuusi).
Alnus rubra (oregoninleppä) vas.; Populus trichocarpa (jättipoppeli) kesk.; Picea sitchensis (sitkankuusi) vas. taustalla ja oik. Kork. merenpinnasta 275 m.
Osittain kuiva South Fork Hoh River. Joen varrella Alnus rubra (oregoninleppä) -metsää. Korkea lehtipuun latvus vas. yhtä korkeiden Picea sitchensisien (sitkankuusi) ympäröimänä on kuvan 12 Populus trichocarpa (jättipoppeli).
Acer macrophyllum (oregoninvaahtera).
Acer circinatum (viinivaahtera) -tiheikköä avoimessa metsässä.
Avointa metsää, kork. merenpinnasta 250 m. Picea sitchensis (sitkankuusi), suuret rungot; Tsuga heterophylla (lännenhemlokki), tuuheat havupuut; Acer circinatum (viinivaahtera), pensaat.
Varjoista Tsuga heterophylla (lännenhemlokki) -metsää. Kork. merenpinnasta 300 m.
Suuri Thuja plicata (jättituija) rinteellä; Tsuga heterophylla (lännenhemlokki), havut oik. Kork. merenpinnasta 250 m.
Sambucus racemosa subsp. pubens.
Läntisten laaksojen lehtipuita. S. callicarpa = S. racemosa subsp. pubens.