baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Vielä 1950-luvulla aarniometsä peitti suurinta osaa Länsi-Malesiasta; tänään lähes kaikki tuo metsä on hakattu varsinkin nopeasti laajenevien öljypalmu- ja kumipuuplantaasien tieltä; poikkeuksen muodostavat muutama suojelualue, joista Taman Negara (nimi tarkoittaa ”kansallispuisto”) on yksi ¹. Puisto on suurimmaksi osaksi koskematonta sademetsää^{2 3 4}. Monet suuret nisäkkäät, jotka on hävitetty useimmista maailman muista osista aikoja sitten, elävät yhä täällä – esim. norsu, villinauta (gauri), tapiiri, gibboni, tiikeri, leopardi, mahdollisesti myös sarvikuono^{3 5}. Malesian puistoja on pidetty hyvin suojeltuina toisin kuin esim. Indonesian puistoja⁶ niissä rehottavine laittomine hakkuineen¹. Näyttöä laajamittaisista laittomista harsintahakkuista on kuitenkin paljastettu viime aikoina Taman Negaran pohjoisosassa, joka kuuluu Kelantanin osavaltioon (1043 km² koko puiston 4343 km²:sta); nämä hakkuut eivät ole laajalti tiedossa mutta niiden jäljet näkyvät selvästi esim. Google Maps:in satelliittikuvissa⁷. Taman Negaran muut osat ovat silti yhä Malesian ylivoimaisesti suurin aarniometsä. Noin 300 alkuperäiskansojen jäsentä (”orang asli”) elää puiston sisällä muutamassa yhteisössä⁸ jokien lähellä³. Heillä on lupa metsästää ja keräillä puistossa omiksi tarpeiksi³. Heidän lukumääränsä on kuitenkin ollut aina vähäinen⁹ ja heidän vaikutusta voi nähdä vain kylien lähellä sekä paikoittain jokien ja puiston rajojen lähellä.

Puisto koostuu enimmäkseen alamaista. Sen ja samalla koko Länsi-Malesian korkein huippu on Gunung Tahan (2187 m). Sedimenttikivilajit käsittävät 83 % puistosta¹⁰. Vuoden keskilämpötila alamailla on noin 26 °C ja se vaihtelee vuoden mittaan vain noin 2 °C:lla ¹¹. Sademäärä vaihtelee paljon enemmän. Sateisin kausi on loka-joulukuussa, ja vähäsateisin helmikuussa, joka on ainoa kuukausi, jolloin keskimääräinen sademäärä alamailla on hiukan alle 100 mm ¹¹. Vuotuinen sademäärä on 2260 mm alamailla² ja lähes 4000 mm vuoristoissa³. Trooppisia hirmumyrskyjä (eli hurrikaaneja eli taifuuneja) ei esiinny¹.

Puiden tunnistamisen trooppisen Aasian metsissä on sanottu olevan kenttäkasvitieteen suurin haaste¹², joskin myös joitakin helposti opittavia sukuja ja lajeja löytyy. Perinteisesti osa haasteesta johtuu siitä, että on vaikea päättää, mitkä pudonneet lehdet ovat määritettävästä puusta, sillä jokainen puu sen ympärillä voi olla eri lajia, niiden lehdet ovat korkealla ja lehdet ovat usein suunnilleen samanmuotoisia. Nykyään voi käyttää superzoom-kameraa: Otetaan kuva latvuksen lehdistä suurimmalla suurennoksella ja sitten zoomataan kuvaa näytöllä; lehdistä voi nyt nähdä yksityiskohtia, ja siten on usein mahdollista päättää, mitkä pudonneet lehdet ovat samasta puusta. Asiantuntija pystyy tunnistamaan suurimman osan lajeista, mukaan lukien Dipterocarpaceae ¹³, pelkistä lehdistä¹. Esim. Shorea spp. ja jotkut sukulaissuvut voivat yhä aiheuttaa suuria vaikeuksia, koska useat Shorea-lajit kasvavat usein vierekkäin ja niillä on melko samanlaiset lehdet. Haasteen toinen osa on julkisesti saatavilla olevan tietokoneavusteisen heimoihin johtavan tunnistusohjelman puute. Perinteinen tunnistuskaava löytyy kirjasta Wyatt-Smith & Kochummen: “Pocket Check List of Timber Trees”, mutta se ei sisällä kaikkia heimoja ja käyttää liikaa leikatun kaarnan tuntomerkkejä. Jos on enemmän puiden ystävä kuin metsänhoitaja, ei ehkä halua leikata jokaisen puun kaarnaa, jonka haluaa tunnistaa. Paljon parempi tunnistuskaava on kirjassa Ashton, Kamariah & Said (toim.): “A Field Guide to the Forest Trees of Brunei Darussalam, Volume 1” mutta se on tehty ensisijaisesti Pohjois-Borneota varten. Jos tietää heimon, tunnistus on mahdollista kirjasarjan Whitmore & Ng (toim.): “Tree Flora of Malaya”, Vol. 1–4, erinomaisten tunnistuskaavojen avulla; Dipterocarpaceae ei sisälly tähän oppaaseen. Dipterocarpaceae:ta varten on olemassa tietokoneavusteinen tunnistusohjelma, vanha Dos-ohjelma Newman, Burgess & Whitmore: “Foresters’ CD-ROM Manual of Malesian Dipterocarps”. Sitä voi ajaa DOSBox:in avulla nykyisissä käyttöjärjestelmissä. Valitettavasti tunnistusohjelma sisältää virheitä. Vaihtoehto on Symington, Ashton & Appanah: “Foresters’ Manual of Dipterocarps”, mutta se käyttää enimmäkseen leikatun kaarnan tuntomerkkejä. Kaikkien mainittujen oppaiden painokset Symingtonia lukuun ottamatta ovat loppu ja ne ovat vaikeita löytää. Haasteen kolmas osa on tietenkin puuheimojen, -sukujen ja -lajien suuri määrä. Taman Negaran puulajien määrää ei tiedetä, mutta koko Länsi-Malesiassa on noin 3100 puulajia¹. Hehtaarilla Taman Negaran tyypillistä alamaan metsää on noin 200 puulajia¹⁰.

Taman Negaran alamaiden tärkeimpiin puusukuihin kuuluvat mm. Shorea ja Dipterocarpus (Dipterocarpaceae), Elateriospermum (Euphorbiaceae), Koompassia ja Intsia (Fabaceae), Syzygium (Myrtaceae) sekä Knema (Myristicaceae) ^{10 14 15}. Joenvarsimetsien puulajidiversiteetti on vain noin 40 % alavien kuivanmaan metsien diversiteetistä². Huomiota herättävät etenkin suuret jokien ylle kaartuvat Dipterocarpus oblongifolius -puut. Muihin tärkeisiin joenvarsipuihin kuuluvat mm. Dysoxylum arborescens ja D. angustifolium (Meliaceae), Intsia palembanica (malesianmerbaupuu, Fabaceae), Pometia pinnata (Sapindaceae) sekä Pterocymbium tinctorium ja Pterospermum acerifolium (Malvaceae) ^{2 9 10 16}. Pensasmaiset sekä köynnöstävät palmut (Arecaceae) ovat runsaita ja lajeja on paljon, mutta korkeat puumaiset palmut ovat vähälukuisia ja helppoja tunnistaa; Oncosperma horridum on yksi yleisistä korkeista lajeista¹⁷. Cycas (Cycadaceae) on yleinen alamaan metsissä¹⁷.

Johtuen luotettavien korkeusmittausten puutteesta ylispuiden korkeuksia on usein aliarvioitu, esim. ”korkeat ikivihreät puut… saavuttavat 30–50 m korkeuksia (esim., Tualang – Koompassia excelsa)” ¹⁰. Omien mittaukseni mukaan (TruPulse 200X -laserilla) 60-metriset sekä korkeammat K. excelsa -yksilöt (ei ikivihreä!) ovat yleisiä; korkein mittaamani on 69,3 m, ja korkeampiakin kasvaa todennäköisesti jossain päin suurta puistoa. K. excelsa voi olla Taman Negaran suurin ja korkein puu. Itä-Sabahin hedelmällisillä tuliperäisillä maaperillä laji tulee vielä lähes 20 m korkeammaksi ¹⁸. Tällä mahtavalla puulla on suuret lankkujuuret, kauniin kellanvalkoinen sileä pilarimainen runko, paksut korkealla maan yläpuolella levittyvät oksat ja mahtava laaja latvus. Myös monet Dipterocarpaceae-puut saavuttavat vähintään 60 m.

Suuret kasvinsyöjät, etenkin norsu, voivat vaikuttaa merkittävästi metsän rakenteeseen syömällä ja tallaamalla kasveja siten synnyttäen ja säilyttäen aukkoja sekä polkuja etenkin luonnollisten suolan nuolupaikkojen lähellä⁹.

Taman Negaraan pääsee neljästä paikasta: Kuala Koh pohjoisessa, Sungai Relau lännessä, Kenyir-järvi koillisessa ja Kuala Tahan etelässä. Palvelut on viime aikoina yhä enenevässä määrin keskitetty Kuala Tahaniin. Sungai Relaulla ei ole enää sisämajoitusta, ja Kuala Kohin majoitus on parhaillaan suljettu (vuonna 2018). Myös vaellusreitit on keskitetty Kuala Tahanin ympäristöön; siten suuret erämaa-alueet ovat luoksepääsemättömiä lähes kaikille vierailijoille. Kuala Tahanista on mahdollista ottaa moottorivenetaksi joihinkin hieman syrjäisempiin paikkoihin. Vilkkain turistisesonki on huhtikuusta elokuuhun ⁸. Puistoon voi tutustua myös ilman opasta. Pidemmät useain päivän vaellukset ovat myös mahdollisia tässä puistossa, mm. rankka reitti Gunung Tahanin huipulle saakka (mutta vain oppaan kanssa). Metsässä on useita potentiaalisia vaaroja – kuten norsut, käärmeet, ampiaiset, herhiläiset, mehiläiset, denguekuume, leptospiroosi – mutta riskit ovat pieniä, todennäköisesti pienempiä kuin Malesian teillä ajaminen! Toisin kuin yleensä uskotaan, käärmeenpureman riski on hyvin pieni, mutta aggressiivisten ampiaisten, herhiläisten ja mehiläisten vaara on suurempi¹⁹. Vaarallisimmat herhiläiset pesivät maassa; jos ne hyökkäävät, juokse! ⁴ Suurista eläimistä vain norsu on hyökännyt ihmisen kimppuun puiston alueella⁸. Jos näet norsun, peräydy välittömästi! ¹⁹ Malarian riski on minimaalinen⁸ mutta denguekuumeen riski todellinen¹⁹. Suurin ongelma viileämmiltä alueilta tulevalle vaeltajalle on todennäköisesti kuuma, kostea ja sateinen ilmasto, hoidettujen polkujen ulkopuolella myös piikkiset rottingit (pensasmaiset ja köynnöstävät palmut). Verijuotikkaita on paljon sateen aikana ja sen jälkeen mutta ei juuri lainkaan kuivalla säällä.

Lähteet:

1       Ashton, P. (2014): On the Forests of Tropical Asia: Lest the memory fade. Kew.

2       Zani, N. F., Suratman, M. N. & Khalid, F. (2013): Floristic Composition and Diversity in Lowland Dipterocarp and Riparian Forests of Taman Negara Pahang. 2013 IEEE Symposium on Humanities, Science and Engineering Research.

3       Bowden, D. (2001): Taman Negara: Malaysia’s Premier National Park. New Holland.

4       Rubeli, K. (1986): Tropical Rain Forest in South-East Asia. Tropical Press.

5       http://www.asianrhinos.org.au/about_us/current_projects/sumatran_rhino_indonesia_programs/asian_rhino_specialist_group/

6       MacKinnon, K. (2005): Parks, People, and Policies: Conflicting Agendas for Forests in Southeast Asia. Teoksessa Bermingham, E., Dick, C. W. & Moritz, C. (toim.): Tropical Rainforests: Past, Present, and Future. University of Chicago.

7       https://www.rainforestjournal.com/taman-negara-national-park/

8       Henk.koht. tied. (2017)

9       Whitmore, T. C. (1984): Tropical Rain Forests of the Far East. Oxford.

10   Suratman, M. N. (2012): Tree Species Diversity and Forest Stand Structure of Pahang National Park, Malaysia. Teoksessa Lameed, G. A. (toim.): Biodiversity Enrichment in a Diverse World. InTech, Rijeka.

11   https://en.climate-data.org/                                     

12   LaFrankie, J. V. (2010): Trees of Tropical Asia: An Illustrated Guide to Diversity. Black Tree.

13   Symington, C. F., Ashton, P. S. & Appanah, S. (2004): Foresters’ Manual of Dipterocarps. FRIM & Malaysian Nature Society.

14   Nizam, M. S., Norziana, J. & Latiff, A. (2006): Edaphic Relationships among Tree Species in the National Park at Merapoh, Pahang, Malaysia.

15   Nizam, M. S., Rohani, S. & Wan Juliana, W. A. (2012): Floristic Variation of Tree Communities in Two Distinct Habitats within a Forest Park in Pahang, Peninsular Malaysia. Sains Malaysiana 41(1)(2012): 1–10.

16   Kochummen, K. M. (1973): Sterculiaceae. Teoksessa Whitmore, T. C.: Tree Flora of Malaya, Vol. 2. Longman.

17   Whitmore, T. C. (1998): Palms of Malaya. White Lotus.

18   http://www.nativetreesociety.org/worldtrees/sea_ei/borneo_ii.htm

19   http://www.junglecraft.com.my/

Viralliset kotisivut:

http://wildlife.gov.my/index.php/en/public/2016-05-10-02-34-43/taman-negara-pahang-kuala-tahan

http://wildlife.gov.my/index.php/en/info/153-kelantan-national-park-kuala-koh

http://wildlife.gov.my/index.php/en/public/2016-05-10-02-34-43/brosur

http://wildlife.gov.my/index.php/en/public/2016-05-10-02-34-43/taman-negara-terengganu-tanjung-mentong