baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

©2018copyright christoph hase

Gutulia kansallispuisto, Norja

 

Tämä 23 km2 suuruinen puisto aivan Ruotsin rajalla sisältää yhden Norjan suurimmista vanhoista metsistä. Idässä puisto liittyy saumattomasti Ruotsin suurempaan Långfjället luonnonsuojelualueeseen. Kansallispuiston sanotaan olevan aarniometsää1 2, mutta vanhoja sahattuja kantoja ja runkoja näkyy paikoitellen. Metsällä on kuitenkin tyypilliset vanhan metsän piirteet, kuten vanhoja puita ja runsaasti keloja ja maapuita. Suurin osa metsästä on taimettunut viimeisen suuren kulon jälkeen 1860-luvulla, mutta metsässä on myös paljon vanhempia kuloista selvinneitä Opens internal link in current windowPinus sylvestris (mänty) -puita. Metsä on säästynyt hakkuilta, koska puun kuljettaminen pois oli aiemmin vaikeata3. Puiston aluetta käytetään yhä porojen laitumena.

 

Puisto sijaitsee 615–949 metrin (Gutulivola) korkeudella. Metsä muistuttaa alamaan metsää monta sataa kilometriä pohjoisempana. Avoin P. sylvestris -metsä vallitsee. Kosteilla paikoilla kasvaa synkkiä Opens internal link in current windowPicea abies (euroopankuusi) -metsiköitä; täällä vuorilla P. abiesilla on kapeat latvukset, kuten P. obovatalla (siperiankuusi) Lapissa. Käkkäräinen Opens internal link in current windowBetula pubescens var. pumila (tunturikoivu) on myös melko runsas. Korkeat Betula-puut puuttuvat täältä jopa alimmilta rinteiltä. Muiden lajien puita on niukasti. Yhteensä puulajeja on noin 10, jotka kaikki ovat hyvin helppo tunnistaa. Korkeimmat puut ovat noin 30-metrisiä P. abies laaksoissa. Toisin kuin Pohjois-Fennoskandiassa (ks. Opens internal link in current windowUrho Kekkosen kansallispuisto), Betulan puuraja ei ylety havupuiden yläpuolelle. Yksittäisinä puina P. sylvestris ylettyy korkeimmalle, itse asiassa Gutulivolan huipulle saakka. Yksittäisiä P. abies ja B. pubescens kasvaa noin 900 metriin saakka. Ylemmillä rinteillä on paljon rinnesoita. Rinteet ovat loivia, ja tunturit muistuttavat Lapin tuntureita.

 

Puistossa on vain yksi merkitty vaelluspolku laaksossa. Porojen polkuja on runsaasti. Polkujen ulkopuolella vaeltaminen on melko helppoa, vaikka metsä on melko kivistä. Telttaileminen on vapaata koko puistossa.

 

Lähteet:

 

1       http://www.miljodirektoratet.no

2       Schmidt-Vogt, H. (1991): Die Fichte, Band II/3. Verlag Paul Parey.

3       Gutulia kansallispuisto. Henk.koht. tied. (2018)

 

Virallinen kotisivu:

 

http://www.miljodirektoratet.no/no/Tema/Verneomrader/Norges-nasjonalparker/Gutulia/


Kansallispuiston Pinus sylvestris (mänty) -valtaista metsää Gutulisjöen-järven takana.
Gutua-joen takana suota. Pinus sylvestris (mänty). Korkeus merenpinnasta 660 m.
Picea abies (euroopankuusi) -valtainen korpi. Myös Pinus sylvestris (mänty, karkea kaarna ja kelo oikealla). Korkeus merenpinnasta 670 m.
Tuore Picea abies (euroopankuusi) -kangas 680 metrissä. Keskivasemmalla ison P. abiesin takana Pinus sylvestris (mänty). Kenttäkerroksessa pääasiassa Vaccinium myrtillus (mustikka).
Kuivempaa metsää noin 750 metrissä. Pinus sylvestris (mänty) ja muutama tuuheahavuinen Picea abies (euroopankuusi). Kenttäkerroksessa Vaccinium myrtillus (mustikka) ja Vaccinium vitis-idaea (puolukka).
Suolla 770 metrissä Pinus sylvestris (mänty) ja muutama pieni Picea abies (euroopankuusi). Korkeita P. abies taustalla.
Rinnesuo. Metsässä Pinus sylvestris (mänty) ja Betula pubescens var. pumila (tunturikoivu).
Betula pubescens var. pumila (tunturikoivu) ja Pinus sylvestris (mänty) metsänrajalla. Taustalla myös muutama Picea abies (euroopankuusi).
Ylin Betula pubescens var. pumila (tunturikoivu) -metsikkö 890 metrissä. Pensasmaista Juniperus communis (metsäkataja).
Ylin puumainen 3-metrinen Pinus sylvestris (mänty) 946 metrissä. Kenttäkerroksessa Empetrum nigrum (variksenmarja) ja hiukan korkeampi Betula nana (vaivaiskoivu).
Gutulivolan huipulta koilliseen. Järvi on Valsjoen. Tunturit taustalla ovat Ruotsin Långfjället luonnonsuojelualueella.