baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Tämän 13 km² suuruisen puiston metsistä suurin osa on kasvanut ilman havaittavaa ihmisen vaikutusta¹; siten nämä metsät muodostavat eteläisen Suomen suurimman aarniometsän.

Ennen kuin metsäpaloja alettiin säännönmukaisesti sammuttaa, metsäpalot ovat olleet yleisiä; kulojen väli on ollut Keski-Suomessa keskimäärin 50–120 vuotta ². Viimeinen kulo Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli vuonna 1921 ¹. Kulojen alkuperä on kuitenkin yleensä ollut ihmistoiminnassa; etenkin 1500-luvun lopulla alkaneella ja 1800-luvun puoliväliin jatkuneella ajanjaksolla kulotiheys oli huomattavasti luonnollista suurempi³. Luonnollinen metsäpalojen välinen aika on ollut 200–500 vuotta ³, ja pienaukkodynamiikka sekä pintakulot ovat olleet vallitseva häiriödynamiikka toisin kuin esim. Länsi-Siperiassa ja Keski-Kanadassa (katso Prince Albert kansallispuisto), missä voimakkaat latvapalot ovat vallitsevia⁴.

Mänty (Pinus sylvestris) ja euroopankuusi (Picea abies) vallitsevat Pyhä-Häkissä. Mänty on läsnä kaikkialla soista kuivimmille kankaille; se kestää Euraasian boreaalisista puulajeista kaikkein parhaiten kuivuutta ja ravinneköyhää maaperää⁵, ja isojen mäntyjen paksu kaarna suojaa niitä tulelta⁴. Kuivilla mailla se säilyttää valta-asemansa, mutta kulojen puutteessa tulelle herkkä varjonsietäjä⁵ kuusi valloittaa parhaillaan tuoreita kankaita. Synkät kuusikot luovat voimakkaan kontrastin valoisille männiköille. Muut puiston suuret puut ovat rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (B. pubescens), haapa (Populus tremula) ja muutamilla kosteilla paikoilla tervaleppä (Alnus glutinosa). Raudus- ja hieskoivu voivat välillä olla vaikeita erottaa toisistaan, mutta muut puut ovat hyvin helppoja tunnistaa.

Puisto sijaitsee noin 160–190 metrin korkeudella merenpinnasta, sen sademäärä on 600 mm/v ja vuoden keskilämpötila 2,5 °C. Vaeltaminen polkujen ulkopuolella on hyvin helppoa lukuun ottamatta soita. Telttailu on kielletty puistossa, mutta luonnollisesti jokamiehen oikeudella mahdollista puiston rajojen ulkopuolella.

Lähteet:

1       Pyhä-Häkin kansallispuisto. Metsähallitus.

2       Parviainen, J., Päivinen, R., Uuttera, J. & Varmola, M. (1999): Finland. Teoksessa Parviainen, J. et al. (toim.): Research in Forest Reserves and Natural Forests in European Countries. EFI Proceedings No. 16, 1999.

3       Keto-Tokoi, P. & Kuuluvainen, T. (2010): Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

4       Shorohova, E., Kneeshaw, D., Kuuluvainen, T. & Gauthier, S. (2011): Variability and Dynamics of Old-Growth Forests in the Circumboreal Zone: Implications for Conservation, Restoration and Management. Silva Fennica 45(5).

5       Nikolov, N & Helmisaari, H. (1992): Silvics of the circumpolar boreal forest tree species. Teoksessa Shugart, H. H. et al. (toim.): A Systems Analysis of the Global Boreal Forest, s.13–84. Cambridge.

Virallinen kotisivu:

http://www.luontoon.fi/pyha-hakki