baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Franklin-Gordon Wild Rivers kansallispuisto, Tasmania, Australia

Tämä on suuri kansallispuisto, kooltaan 4463 km², ja sisältyy yhtenäiseen 13 800 km² suuruiseen Tasmanian Wilderness -maailmanperintöalueeseen. Kuitenkin suurin osa siitä on joko metsätöntä tai metsät ovat matalia johtuen mm. vähäravinteisesta maaperästä¹. Puiston korkeimmat metsät sijaitsevat aivan sen itälaidalla, missä tuuhean Nothofagus cunninghamiin (pronssietelänpyökki) ja Atherosperma moschatumin (australiansassafras) muodostaman sademetsän päällä kasvaa uljaita Eucalyptus regnans (kuningaseukalyptus) -, E. delegatensis (rinne-eukalyptus) - ja E. obliqua (viiste-eukalyptus)-puita; korkein 86 metriä (E. obliqua)². Myös Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen) karakterisoi voimakkaasti näitä metsiä. Australiassa "sademetsä" määritellään muusta maailmasta poikkeavasti: Tiettyjen puusukujen katsotaan olevan ”sademetsäpuita” ja muiden (kuten Eucalyptus) ”nahkealehtisiä”. Niinpä sademetsäpuista koostuva metsä on sademetsä, vaikka se kasvaisi kuivassa ilmastossa (kuumassa Pohjois-Australiassa jopa vain alle 300 mm/v sademäärällä³), ja nahkealehtisistä puista koostuva metsä ei ole sademetsä vaikka se kasvaisi kuinka kosteassa ilmastossa.⁴ Jos australialaiset saisivat luokitella pohjoisen pallonpuoliskon metsät, he todennäköisesti kutsuisivat Euroopan ja itäisen Pohjois-Amerikan pyökki- ja tammimetsiä sademetsiksi⁵. Metsää, jossa Eucalyptus spp. kasvaa sademetsän ylispuina, kutsutaan ”sekametsäksi”⁴.

Useimmat puulajit on melko helppo tunnistaa, mutta esim. E. delegatensis ja E. obliqua voivat olla vaikeita erottaa toisistaan.

Puistossa on merkittyjä reittejä lähinnä sen laidoilla, mutta kuten muissakin Tasmanian suurissa kansallispuistoissa, on liikkuminen ja telttailu vapaata merkittyjen reittien ulkopuolellakin. Umpimetsässä liikkuminen on Länsi-Tasmaniassa kuitenkin varsin vaivalloista: Anodopetalum biglandulosum (lemmonpaula) muodostaa paikoitellen lähes läpipääsemättömiä tiheiköitä, korkeissa metsissä kaatuneet jättiläismäiset eukalyptukset ovat tiellä ja rinteetkin ovat usein jyrkkiä. Bussilla pääsee muutamaan paikkaan puistossa sekä puiston rajoilla. Puiston itäreunan korkeisiin metsiin vaelluksen aloituspaikaksi sopii esim. Wayatinah.

Lähteet:

1       Reid, B., Hill, R., Brown, M. & Hovenden, M. (toim.) 2005: Vegetation of Tasmania. Australian Government, Canberra.

2       www.gianttrees.com.au

3       Bowman (2008): Australian Rainforests, Islands of green in a land of fire. Cambridge University Press.

4       Adam, P. (1992): Australian Rainforests. Oxford University Press.

5       Low, T. (2004): Rainforest: defining the impossible. Nature Australia. Vol. 27, Issue 12.

Virallinen kotisivu:

http://www.parks.tas.gov.au/index.aspx?base=3937