- AUSTRALIA: UUSI ETELÄ-WALES
- AUSTRALIA: QUEENSLAND
- AUSTRALIA: TASMANIA
- Evercreech Forest Reserve
- Franklin-Gordon Wild Rivers kansallispuisto
- Lower Coles Road
- McDougall’s Road
- Reynold Falls Nature Recreation Area
- Styx Tall Trees Forest Reserve
- Tarkine
- AUSTRALIA: VICTORIA
- BOSNIA-HERTSEGOVINA
- KANADA: ALBERTA
- KANADA: BRITTILÄINEN KOLUMBIA
- Carmanah Walbran Provincial Park
- Clayoquot Sound biosfäärialue
- Glacier kansallispuisto
- MacMillan Provincial Park
- Pacific Rim National Park Reserve
- Yoho kansallispuisto
- KANADA: NOVA SCOTIA
- KANADA: ONTARIO
- Lake Superior Provincial Park
- Michipicoten-puistot
- Quetico Provincial Park
- Rainbow Falls Provincial Park
- KANADA: SASKATCHEWAN
- KROATIA
- TANSKA
- SUOMI
- Helvetinjärven kansallispuisto
- Isojärven kansallispuisto
- Kurjenrahkan kansallispuisto
- Patvinsuon kansallispuisto
- Petkeljärven kansallispuisto
- Pyhä-Häkin kansallispuisto
- Urho Kekkosen kansallispuisto
- Vätsärin erämaa-alue
- GEORGIA
- SAKSA
- Bayerischer Wald kansallispuisto
- Fauler Ort luonnonsuojelualue
- Hainich kansallispuisto
- Harz kansallispuisto
- Heilige Hallen luonnonsuojelualue
- Jasmund kansallispuisto
- Müritz kansallispuisto
- Rhön biosfäärialue
- IRAN
- JAPANI
- MONTENEGRO
- PORTUGALI
- SLOVAKIA
- Boky National Nature Reserve
- Dobroč National Nature Reserve
- Havešová National Nature Reserve
- Stužica National Nature Reserve
- ESPANJA
- SWEDEN
- USA: KALIFORNIA
- Humboldt Redwoods State Park
- Kings Canyon kansallispuisto
- Mokelumne Wilderness
- Prairie Creek Redwoods State Park
- Sequoia kansallispuisto
- Yosemite kansallispuisto
- USA: MICHIGAN
- USA: WASHINGTON
- Goat Marsh Research Natural Area
- Mount Rainier kansallispuisto
- Olympic National Forest
- Olympic kansallispuisto
- USA: WYOMING
Dobroč National Nature Reserve, Slovakia
Tämä suojelualue perustettiin jo 1913 1 . Pinta-ala oli alun perin 50 ha ja laajennettiin myöhemmin 102 hehtaariin 1 . Pääpuulajit alkuperäisessä osassa ovat Fagus sylvatica (euroopanpyökki) ja Abies alba (saksanpihta), ja uudemmassa osassa Picea abies (euroopankuusi). Näiden lisäksi puulajeja löytyy vain muutama, kaikki ovat helppoja tunnistaa. Alkuperäinen osa on muuten hyvin lähellä luonnontilaa 1 , mutta A. alba -taimet puuttuvat – seuraus ylitiheistä kasvissyöjien kannoista tällä alueella. Keskieurooppalaisten alempien vuoristometsien puulajeista juuri A. alba on kasvissyöjien mieliruokaa; seuraavana on Acer pseudoplatanus (vuorivaahtera), kun taas F. sylvatica ja P. abies kärsivät vain vähän 2 . A. alban osuus tässä metsässä on laskenut viimeisinä vuosikymmeninä 1 ja tulee laskemaan edelleen, jos voimakas kasvissyöjien paine jatkuu. Tilanne on paljon parempi Itä-Slovakiassa (kts. Stužica National Nature Reserve ). Suojelualueen uudempi osa on vähemmän luonnollinen. Alueen läpi kulkee umpeenkasvanut vanha tie.
Metsä on tuottoisa, ja kaikki puulajit saavuttavat merkittäviä korkeuksia. Erityisesti A. alballe tämä metsä näyttää olevan optimaalinen kasvupaikka. Vuonna 2015 mittasin Nikon Laser 550A S -instrumentilla seuraavat maksimikorkeudet: P. abies 58,1 m, A. alba 56,1 m (maailman korkein laser-mitattu!), F. sylvatica 46,4 m ja A. pseudoplatanus 39,1 m. Vähintään 54-metrisiä P. abies - ja A. alba -puita on useita. Lehtipuista mittasin vain muutaman puuyksilön, joten korkeampiakin voi hyvin olla. Eräs muutama vuosikymmen sitten kaatunut A. alba oli rinnankorkeusläpimitaltaan 193 cm ja tilavuudeltaan 55 m 3 1 . A . alba tulee täällä 450-vuotiaaksi, P. abies noin 350 ja F. sylvatica 220–250-vuotiaaksi 1 .
Suojelualue sijaitsee pohjoiseen viettävällä rinteellä 720–1000 metrin korkeudella. Vuoden keskilämpötila on 4,5 – 5°C, ja vuotuinen sademäärä 890 – 960 mm 3 . Maaperä on tuottoisa .
Vaellusreitti sivuaa alueen pohjoista rajaa.
Lähteet :
1 Korpel’, Š. (1995): Die Urwälder der Westkarpaten. Gustav Fischer Verlag.
2 Standovár, T. & Kenderes, K. (2003): A review on natural stand dynamics in Beechwoods of East Central Europe . Applied Ecology and Environmental Research 1 (1–2): 19–46.
3 Saniga, M. & Schütz, J.-P. (2001): Dynamik des Totholzes in zwei gemischten Urwäldern der Westkarpaten im pflanzengeographischen Bereich der Tannen-Buchen- und der Buchenwälder in verschiedenen Entwicklungsstadien . Schweiz. Z. Forstwes. 152 10: 407–416.