baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Tämän luonnonsuojelualueen ydinalue on 1–2 muun pienen suojelualueen ohella Saksan luonnontilaisin alamaan Fagus sylvatica (euroopanpyökki) -metsä (kts. myös Fauler Ort luonnonsuojelualue ). Vanhimmat puut ovat taimettuneet noin vuonna 1700. Tarkkaan ottaen metsä ei kuitenkaan ole oikea aarniometsä, sillä alueen tiedetään olleen Kolmikymmenvuotisen sodan (1618–48) aikana metsätön. (Todellista koskematonta F. sylvatica -metsää löytyy enää vain Itä-Euroopasta, etenkin Ukrainasta, Romaniasta ja Albaniasta ¹ .) Vuonna 1850 metsä oli noin 150-vuotiasta, ja suurherttua Georg von Mecklenburg-Strelitz asetti 0,25 km ² komeasta metsästä suojeluun ”kaikkia aikoja varten”. Siitä lähtien alueella ei ole hakattu, mutta kuolleen puun käyttö on loppunut vasta 1950. Koska vanhat puut ovat alkaneet suuremmassa mittakaavassa kuolla vasta vuoden 1950 jälkeen, ei tällä todennäköisesti ole suurta vaikutusta metsän tilaan. Suojelualueen läpi kulkeva polku on ainoa näkyvä merkki ihmisen vaikutuksesta. Myöhemmin luonnonsuojelualuetta on laajennettu 0,6 km ² :iin. ²

Korkeus merenpinnasta on 120–140 m, sademäärä 589 mm/v ja vuoden keskilämpötila 7,9 °C ³ . Alkuperäiset puut ovat nyt kuolemassa, korkea latvusto on avoin, ja latvuston aukoissa on tiheä metsä nuorta F. sylvaticaa . Kirjallisuudessa F. sylvatican maksimikorkeudeksi tässä metsässä annetaan 50 metriä, mutta se näyttää olevan liian paljon ainakin tällä hetkellä. Kävin Jeroen Philipponan* kanssa läpi alueen Nikon 550 -laitteilla, ja totesimme maksimikorkeuden tällä hetkellä olevan 43 metriä tai hiukan yli sen. Metsä on kuitenkin varmuudella ollut korkeampi menneisyydessä. Paksut kuolleet oksat yli 40 metrin korkeudella ovat merkki siitä, että näiden puiden on täytynyt olla korkeampia menneisyydessä. Korkein luotettavasti mitattu F. sylvatica on ollut 49,3 m korkea; myös se sijaitsi Saksassa ⁴ .

Metsä on puhdasta F. sylvaticaa , lukuun ottamatta pientä määrää Carpinus betulusta (euroopanvalkopyökki). Ilman ihmisen vaikutusta suurin osa Keski-Euroopasta olisi F. sylvatica -valtaista metsää; syitä F. sylvatican erityisrooliin ovat sen laajat ilmasto- ja edafiset toleranssit, erinomainen varjonsietokyky (pärjää 1 - 2%:lla päivänvalosta ⁵ ) ja pitkäikäisyys ⁶ . Muut puulajit F. sylvatica luonnontilassa ahdistaisi niiden kasvuoptimin ulkopuolisille erityiskasvupaikoille (esim. märille, kuiville tai kylmille) ⁷ , joilla F. sylvatica ei kykene muodostamaan suljettua latvustoa ⁸ .

Usean vuoden tauon jälkeen Heilige Halleniin on jälleen sallittua mennä. Vuonna 2015 virallinen kotisivu ei vielä ollut päivitetty tältä osin. Latvuston alla aluskasvillisuus puuttuu tai on hyvin niukkaa, joten metsässä on hyvin helppo kävellä. Ei telttailumahdollisuutta.

* Jeroenin www-sivusto: bomeninfo.nl/english1.htm

Lähteet:

1 Oheimb, G. von, Westphal, C., Tempel, H. & Härdtle, W. (2005): Structural pattern of a near-natural beech forest (Fagus sylvatica) (Serrahn, North-east Germany). Forest Ecology and Management 212 : 253-63.

2 Sperber, G. & Thierfelder, S. (2005): Urwälder Deutschlands. BLV Verlagsgesellschaft mBH.

3 http://www.naturwaelder.de/index.php?tpl=detail&id_nwr=383

4 /d0efbeed55a0d93f499ac407099560f5/viewtopic.php?f=198&t=5400&p=23625

5 Lyr, H., Fiedler, H. J. & Tranquillini, W. (1992): Physiologie und Ökologie der Gehölze. Fischer.

6 Jahn, G. (1991): Temperate deciduous forests of Europe. In Röhrig, E. & Ulrich, B.: Temperate Deciduous Forests . Elsevier.

7 Härdtle, Ewald & Hölzel (2004): Wälder des Tieflandes und der Mittelgebirge. Ulmer.

8 Felbermeier, B. & Mosandl, R. (2006): Fagus sylvatica. Teoksessa Schütt, P. et al.: Enzyklopädie der Laubbäume , s. 241 – 260. Nikol.

Virallinen kotisivu:

http://www.wald-mv.de/1604-heilige_hallen-1572-7-1-8-9-11-138-229-231-346.html

Video:

http://www.youtube.com/watch?v=lNqFF_AQ_JA&feature=plcp