baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Osa puiston alueesta (3874 km ² ) on hakattu ennen puiston perustamista, mutta sen pohjoisosissa on vielä hakkaamattomia erämaita. Puisto sijaitsee 488–732 metrin korkeudella merenpinnasta Kanadan kilvestä etelään, joten sitä peittävät paksut moreenikerrostumat ¹ eikä kalliota ole näkyvissä juuri missään. Sademäärä on noin 450 mm/v, ja maksimi on kesällä; vuoden keskilämpötila on noin 0 °C ¹ .

Ennen vuotta 1890 kulojen väli oli niinkin lyhyt kuin 15 vuotta. Sitten kulot harvenivat ja vuoden 1945 jälkeen niitä ei ole ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan; muutos voi johtua metsäpalojen torjunnasta tai muutoksista ilmastossa. Kulot olivat yleensä voimakkaita, kaikki puut tuhoavia latvapaloja. Laajin tiedossa oleva kulo vuonna 1890 poltti 2000 km ² puiston rajojen sisällä. Vuoden 1765 jälkeen koko puiston alue on palanut ainakin kerran. Puiston pohjoisosasta 7 % ei ole palanut vuoden 1845 jälkeen ja 45 % vuoden 1895 jälkeen. ²

Puulajisto on melko köyhä, ja lajit on helppo tunnistaa. Metsäpalojen puuttuessa Pohjois-Amerikan tasaisilla boreaalisilla metsämailla metsänpohjalle kehittyy paksuneva turvekerros, ja usein sukkessio johtaa kohti soistuvaa Picea mariana (mustakuusi) -metsää ³ . Picea glauca (valkokuusi) ja Abies balsamea (balsamipihta) ovat varjonsietävämpiä kuin P. mariana ³ , mutta jälkimmäinen on vaatimattomampi ja sietää paremmin soistuvan maan vaikeita olosuhteita ⁴ . Vanhat metsät sisältävät P. marianan lisäksi P. glaucaa , Populus tremuloidesta (amerikanhaapa), P. balsamiferaa (palsamipoppeli) ja Pinus banksianaa (banksinmänty). Paikoin niissä on myös tiheä A. balsamea -taimikko, mutta aikuiset A. balsameat ovat hyvin harvinaisia. Kulojen puuttuessa A. balsamean osuus tulee todennäköisesti kasvamaan; se on varjonsietävin ja taimettuu parhaiten humuksella mutta on myös palonarka ⁵ . Soilla kasvaa P. marianan lisäksi Larix laricinaa (kanadanlehtikuusi). Puiston korkein puulaji on P. glauca , joka edullisilla paikoilla voi saavuttaa 35 metrin korkeuden. Lehtipuista korkein on P. tremuloides , joka voi tulla noin 30-metriseksi.

Merkittyjä vaelluspolkuja ei ole puiston pohjoisissa erämaissa lainkaan. Metsät ovat varsin vaikeakulkuisia: rehevämmissä metsissä on usein tiheää A. balsamea -taimikkoa, vanhoissa P. mariana -metsissä on sikin sokin puoliksi kaatuneita runkoja tiellä ja suuri osa puistosta on soista. Telttailu merkittyjen paikkojen ulkopuolella on sallittu yli kahden kilometrin päässä teistä ja merkityistä telttailualueista lukuun ottamatta muutamia suosittuja suuria järviä.

Lähteet :

1 Acton, D. F., Padbury, G. A. & Stushnoff, C. T. (1998): The Ecoregions of Saskatchewan. Canadian Plains Research Center .

2 Weir, J. M. H., Johnson, E. A. & Miyanishi, K. (2000): Fire frequency and the spatial age mosaic of the mixed-wood boreal forest in western Canada . Ecological Applications 10 (4), 1162-1177.

3 Heinselman, M. L. (1981): Fire and Succession in the Conifer Forests of Northern North America. Teoksessa West, D. C., Shugart, H. H. & Botkin, D. B. (toim.): Forest Succession. Concepts and Application . Springer.

4 Henry, J. D. (2002): Canada’s Boreal Forest. Smithsonian.

5 Thorpe, J. P. (1992): Patterns of diversity in the boreal forest. Teoksessa Kelty, M. J. (toim.): The Ecology and Silviculture of Mixed-Species Forests . Kluwer.

Virallinen www- sivu :

http://www.pc.gc.ca/pn-np/sk/princealbert/index.aspx

Video:

http://www.youtube.com/watch?v=FbMMnTicPsY