baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

Suomen toiseksi suurin (2550 km ² ) kansallispuisto. Korkeus merenpinnasta ulottuu 113 metristä (Raja-Jooseppi) 718 metriin (Sokosti), sademäärä on noin 400–500 mm/v ja vuoden keskilämpötila alimmilla korkeuksilla noin -1 °C. Suuri osa puistosta on metsätöntä, mutta puisto sisältää myös laajoja mänty ( Pinus sylvestris ) - ja hieskoivu ( Betula pubescens ) -metsiä sekä kaakossa siperiankuusimetsiä ( Picea obovata ). Metsät ovat matalia ja avoimia, mutta harmaissa keloissa ja maapuissa, käkkäräisissä männyissä ja avoimissa näkymissä on oma kauneutensa. Puulajidiversiteetti on matala, ja useimmat lajit helppoja tunnistaa. Siperiankuusi on hyvin kapealatvuksinen, ja myös männystä täällä kasvaa kapealatvuksinen muunnos lapinmänty ( P. sylvestris var. lapponica ) ¹ . Latvuksen kapea muoto parantaa valonsaantia matalilla auringon kulmilla ² ja vähentää lumen kertymistä oksille talvella ³ . Toisin kuin monissa muissa boreaalisen vyöhykkeen osissa, Fennoskandiassa koivu yltää merellisestä ilmastosta johtuen havupuita ylemmäksi ⁴ . Tuntureilla koivut ovat pääasiassa tunturikoivua ( B. pubescens var. pumila ), joka vaihettuu alempana metsähieskoivuksi (var. pubescens ). Tunturikoivu on syntynyt metsähieskoivun ja pensasmaisen tai jopa varpumaisen vaivaiskoivun ( B. nana ) risteymästä ⁵ . Vaivaiskoivulta perityt ominaisuudet ovat tehneet puumaisen koivun Lapin ankariin olosuhteisiin sopivaksi ⁶ . Muita alueita, missä koivut yltävät metsänrajalle, ovat mm. Aasian itärannikko (kts. Shiretoko kansallispuisto ), Pohjois-Ural, Himalaja ja Kaukasus (kts. Lagodekhi luonnonpuisto ); myös Alaskan Alnus viridis subsp. sinuata (sitkanleppä) -kasvustot ovat ekologisesti homologisia ⁶ .

Puisto on suosittu vaelluskohde mutta niin iso, että syrjäisemmissä kolkissa luonnonrauha on taattu. Aluskasvillisuus on niukkaa, ja polkujen ulkopuolella vaeltaminen on pääsääntöisesti hyvin helppoa; myös eripituisia vaellusreittejä on runsaasti. Ylisuurella porokarjalla on merkittävä negatiivinen vaikutus kuivempien metsien jäkäläpeitteeseen. Suuressa osassa puistoa telttailu on vapaata, ja ilmaisia autiotupia löytyy myös. Heinäkuussa hyttyset voivat olla suuri riesa.

Lähteet:

1 Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. M. A. (1992): Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura.

2 Kuuluvainen, T. (1992): Tree architectures adapted to efficient light utilization: is there a basis for latitudinal gradients? Oikos 65 : 275–284.

3 Petty, J. A. & Worrell, R. (1981): Stability of coniferous tree stems in relation to damage by snow. Forestry 54 : 115-128.

4 Sirois , L. (1992): The transition between boreal forest and tundra. – Teoksessa Shugart, H. H. et al. (toim.) A System Analysis of the Global Boreal Forest . Cambridge.

5 Väre , H. (2001): Mountain birch taxonomy and floristics of mountain birch woodlands. – Teoksessa Wielgolaski, E ( toim .): Nordic Mountain Birch Ecosystems. Man and the biosphere series Vol. 27 . UNESCO-Paris and The Parthenon Publishing Group.

6 Juhanoja, S. (1995): Monimuotoinen tunturikoivu . Sorbifolia 26 (4).

Virallinen kotisivu:

http://www.luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto