baumzaehlen - Aarniometsiä & niiden puita

739 km² laajuinen Barrington Tops National Park on yksi osa Gondwana Rainforest of Australia -maailmanperintöaluetta, joka koostuu useasta toisistaan erillisestä osasta. Tämä kansallispuisto muodostuu yli 1500 metriin kohoavasta vanhasta tulivuorisysteemistä. Hedelmällisestä basalttiperäisestä maaperästä johtuen vaateliaat sademetsäpuut menestyvät suojaisissa laaksoissa; matalammalla sademetsä luokitellaan subtrooppiseksi, korkeammalla sijaitsevat Nothofagus moorei -metsiköt viileän lauhkeaksi¹. Metsäpaloista riippuvaiset eukalyptukset tunkeutuvat helpommin palaville paikoille kuten harjanteille. Sademäärä Barrington Tops:illa on noin 1500 mm/v, maksimi on kesällä, ja usein esiintyvä sumu lisää vielä kosteutta huomattavasti².

Ylärinteiden puusto ei ole kovin monipuolinen. Sademetsäpuiden tunnistaminen ei tuota siellä suuria vaikeuksia, mutta eukalyptusten tunnistaminen on työlästä (enemmän siitä Snowy River kansallispuiston sivulla). N. moorei muodostaa kunnon metsiä vain pieninä metsiköinä suojaisissa paikoissa, lähinnä ylärinteillä³. Parhaimmillaan se kasvaa yli 40 metriseksi, ja näiden metsiköiden puuston tilavuus pinta-alaa kohti on jopa suurempi kuin alarinteillä kasvavien subtrooppisten sademetsien⁴. Pensaskerroksen Dicksonia antarctica (etelänrankasaniainen) karakterisoi voimakkaasti näitä metsiköitä. Se kestää hyvin kuloja ja yllättäen voi tulla 500-1000 vuoden ikäiseksi⁵. Vuoren laella on Eucalyptus pauciflora -metsää, jota ei pidetä sademetsänä, vaan subalpiinisena metsäna¹ (vaikka se on aivan yhtä kosteata kuin viereinen N. moorei -metsä), koska Eucalyptusta ei pidetä sademetsäpuuna. (Australian sademetsän määrittelystä, kts. myös Franklin-Gordon Wild Rivers kansallispuisto.)

Polkujen ulkopuolella liikkuminen ja telttaileminen on sallittua mutta vaikeaa; rinteet ovat jyrkkiä, ja missä latvusto on avoin, piikikkäät köynnökset tekevät etenemisestä äärimmäisen hidasta. Puistoon ei pääse julkisilla liikennevälineillä.

Lähteet:

1       Keith, D. (2004): Ocean Shores to Desert Dunes, the Native Vegetation of New South Wales and the ACT. Dep. of Environment and Conservation (NSW).

2       Floyd, A. (1990): Australian Rainforests in New South Wales, Volume 1. Surrey Beatty & Sons.

3       Zoete, T. (2000): Vegetation Survey of the Barrington Tops and Mount Royal National Parks for use in Fire Management. Cunninghamia 6(3).

4       Read, J. & Brown, M. J. (1996): Ecology of Australian Nothofagus Forests. Teoksessa Veblen, T. T., Hill, R. S. & Read, J. (toim.): The Ecology and Biogeography of Nothofagus Forests. Yale University Press.

5       Hunt, Davidson, Unwin & Close (2002): Ecophysiology of the Soft Tree Fern, Dicksonia antarctica Labill. Austral Ecology 27, 360–368.

Virallinen kotisivu:

http://www.nationalparks.nsw.gov.au/visit-a-park/parks/Barrington-Tops-National-Park